Sananlaskujen 1
1 Salomon, Daavidin pojan, Israelin kuninkaan, sananlaskut,
Parabolæ Salomonis, filii David, regis Israël,
2 viisauden ja kurin oppimiseksi, ymmärryksen sanojen ymmärtämiseksi,
ad sciendam sapientiam et disciplinam;
3 taitoa tuovan kurin, vanhurskauden, oikeuden ja vilpittömyyden saamiseksi,
ad intelligenda verba prudentiæ, et suscipiendam eruditionem doctrinæ, justitiam, et judicium, et æquitatem:
4 mielevyyden antamiseksi yksinkertaisille, tiedon ja taidollisuuden nuorille.
ut detur parvulis astutia, adolescenti scientia et intellectus.
5 Viisas kuulkoon ja saakoon oppia lisää, ja ymmärtäväinen hankkikoon elämänohjetta
Audiens sapiens, sapientior erit, et intelligens gubernacula possidebit.
6 ymmärtääkseen sananlaskuja ja vertauksia, viisasten sanoja ja heidän ongelmiansa.
Animadvertet parabolam et interpretationem, verba sapientum et ænigmata eorum.
7 Herran pelko on tiedon alku; hullut pitävät halpana viisauden ja kurin.
Timor Domini principium sapientiæ; sapientiam atque doctrinam stulti despiciunt.
8 Kuule, poikani, isäsi kuritusta äläkä hylkää äitisi opetusta,
Audi, fili mi, disciplinam patris tui, et ne dimittas legem matris tuæ:
9 sillä ne ovat ihana seppele sinun päähäsi ja käädyt sinun kaulaasi.
ut addatur gratia capiti tuo, et torques collo tuo.
10 Poikani, jos synnintekijät sinua viekoittelevat, älä suostu.
Fili mi, si te lactaverint peccatores, ne acquiescas eis.
11 Jos he sanovat: "Lähde mukaamme! Väijykäämme verta, vaanikaamme viatonta syyttömästi;
Si dixerint: Veni nobiscum, insidiemur sanguini; abscondamus tendiculas contra insontem frustra;
12 nielaiskaamme niinkuin tuonela heidät elävältä, ehyeltään, niinkuin hautaan vaipuvaiset; (Sheol h7585)
deglutiamus eum sicut infernus viventem, et integrum quasi descendentem in lacum; (Sheol h7585)
13 me saamme kaikenlaista kallista tavaraa, täytämme talomme saaliilla;
omnem pretiosam substantiam reperiemus; implebimus domos nostras spoliis:
14 heitä arpasi meidän kanssamme, yhteinen kukkaro olkoon meillä kaikilla" -
sortem mitte nobiscum, marsupium unum sit omnium nostrum:
15 Älä lähde, poikani, samalle tielle kuin he, pidätä jalkasi heidän poluiltansa.
fili mi, ne ambules cum eis; prohibe pedem tuum a semitis eorum:
16 Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, kiiruhtavat vuodattamaan verta.
pedes enim illorum ad malum currunt, et festinant ut effundant sanguinem.
17 Sillä verkko on viritetty kaikille siivekkäille, niin että ne sen näkevät. -Mutta turhaan:
Frustra autem jacitur rete ante oculos pennatorum.
18 omaa vertansa he väijyvät, vaanivat omaa henkeänsä.
Ipsi quoque contra sanguinem suum insidiantur, et moliuntur fraudes contra animas suas.
19 Näin käy jokaiselle väärän voiton pyytäjälle: se ottaa haltijaltaan hengen.
Sic semitæ omnis avari: animas possidentium rapiunt.
20 Viisaus huutaa kadulla, antaa äänensä kuulua toreilla;
Sapientia foris prædicat; in plateis dat vocem suam:
21 meluisten katujen kulmissa se kutsuu, porttien ovilta kaupungissa sanansa sanoo:
in capite turbarum clamitat; in foribus portarum urbis profert verba sua, dicens:
22 Kuinka kauan te, yksinkertaiset, rakastatte yksinkertaisuutta, kuinka kauan pilkkaajilla on halu pilkkaan ja tyhmät vihaavat tietoa?
Usquequo, parvuli, diligitis infantiam, et stulti ea quæ sibi sunt noxia cupient, et imprudentes odibunt scientiam?
23 Kääntykää minun nuhdeltavikseni. Katso, minä vuodatan teille henkeäni, saatan sanani tiedoksenne.
convertimini ad correptionem meam. En proferam vobis spiritum meum, et ostendam vobis verba mea.
24 Kun minä kutsuin ja te estelitte, kun ojensin kättäni eikä kenkään kuunnellut,
Quia vocavi, et renuistis; extendi manum meam, et non fuit qui aspiceret:
25 vaan te vieroksuitte kaikkia minun neuvojani, ette suostuneet minun nuhteisiini,
despexistis omne consilium meum, et increpationes meas neglexistis.
26 niin minäkin nauran teidän hädällenne, pilkkaan, kun tulee se, mitä te kauhistutte;
Ego quoque in interitu vestro ridebo, et subsannabo cum vobis id quod timebatis advenerit.
27 kun myrskynä tulee se, mitä te kauhistutte, kun hätänne saapuu tuulispäänä, kun päällenne tulee vaiva ja ahdistus.
Cum irruerit repentina calamitas, et interitus quasi tempestas ingruerit; quando venerit super vos tribulatio et angustia:
28 Silloin he minua kutsuvat, mutta minä en vastaa, etsivät minua, mutta eivät löydä.
tunc invocabunt me, et non exaudiam; mane consurgent, et non invenient me:
29 Koska he vihasivat tietoa, eivät valinneet osaksensa Herran pelkoa
eo quod exosam habuerint disciplinam, et timorem Domini non susceperint,
30 eivätkä suostuneet minun neuvooni, vaan katsoivat kaiken minun nuhteluni halvaksi,
nec acquieverint consilio meo, et detraxerint universæ correptioni meæ.
31 saavat he syödä oman vaelluksensa hedelmiä ja saavat kyllänsä omista hankkeistaan.
Comedent igitur fructus viæ suæ, suisque consiliis saturabuntur.
32 Sillä yksinkertaiset tappaa heidän oma luopumuksensa, ja tyhmät tuhoaa heidän oma suruttomuutensa.
Aversio parvulorum interficiet eos, et prosperitas stultorum perdet illos.
33 Mutta joka minua kuulee, saa asua turvassa ja olla rauhassa onnettomuuden kauhuilta.
Qui autem me audierit, absque terrore requiescet, et abundantia perfruetur, timore malorum sublato.
