Miikan 4

1 Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, ja se on oleva korkein kukkuloista, ja sinne virtaavat kansat.

Ka ʻe hoko ʻo pehē ʻi he ngaahi ʻaho ʻamui, ʻe fokotuʻumaʻu ʻae moʻunga ʻoe fale ʻo Sihova ʻi he tumutumu ʻoe ngaahi moʻunga, pea ʻe hakeakiʻi ia ke māʻolunga ʻi he ngaahi tafungofunga; pea ʻe tafe atu ki ai ʻae kakai.

2 Monet pakanakansat lähtevät liikkeelle sanoen: "Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa; sillä Siionista lähtee laki, Jerusalemista Herran sana."

Pea ʻe haʻu ʻae kakai tokolahi mo nau pehē, “Haʻu ke tau ʻalu hake ki he moʻunga ʻo Sihova, pea ki he fale ʻoe ʻOtua ʻo Sēkope; pea te ne akonakiʻi ʻakitautolu ʻi hono ngaahi hala, pea te tau ʻeveʻeva ʻi hono ngaahi hala.” He ko e fono ʻe ʻalu atu mei Saione, mo e folofola ʻa Sihova mei Selūsalema.

3 Ja hän tuomitsee monien kansojen kesken, säätää oikeutta väkeville pakanakansoille, kaukaisiin maihin saakka. Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan.

Pea te ne fakamaau ʻi he lotolotonga ʻoe ngaahi kakai, mo valokiʻi ʻae ngaahi puleʻanga mālohi ʻoku mamaʻo atu; pea te nau tuki ʻenau ngaahi heletā, ko e ngaahi huo toho, pea mo ʻenau ngaahi tao, ko e ngaahi hele ʻauhani: ʻe ʻikai hiki ʻe ha puleʻanga ʻae heletā ki ha puleʻanga, pea ʻe ʻikai te nau toe ako ki he tau.

4 He istuvat kukin oman viinipuunsa ja viikunapuunsa alla kenenkään peljättämättä. Sillä Herran Sebaotin suu on puhunut.

Ka te nau nofo taki taha ʻae tangata ʻi he malumalu ʻo hono vaine, mo e malumalu ʻo hono fiki; pea ʻe ʻikai ha niʻihi ke fakamanavahēʻi ʻakinautolu: he ko e fofonga ʻo Sihova ʻoe ngaahi kautau kuo ne folofola ai.

5 Sillä kaikki kansat vaeltavat jumalansa nimessä kukin, mutta me vaellamme Herran, meidän Jumalamme, nimessä aina ja iankaikkisesti.

He ko e kakai kotoa pē ʻe ʻeveʻeva taki taha ʻi he hingoa ʻo hono ʻOtua, pea te mau ʻeveʻeva ʻi he huafa ʻo Sihova ko homau ʻOtua ʻo lauikuonga mo taʻengata.

6 Sinä päivänä, sanoo Herra, minä tahdon koota ontuvat ja kerätä hajalleen-ajetut ja ne, joille minä olin tuottanut onnettomuutta.

‌ʻOku pehē ʻe Sihova, “ʻI he ʻaho ko ia, te u tānaki ʻaia naʻe lotolotoua, pea te u fakataha ʻaia naʻe kapusi kituʻa, pea mo ia kuo u fakamamahi;

7 Minä teen ontuvista talteenjäävät ja kauasjoutuneista väkevän kansan. Ja Herra on oleva heidän kuninkaansa Siionin vuorella siitä alkaen ja iankaikkisesti.

Pea te u ngaohi ia ko e toenga ʻaia naʻe lotolotoua, pea ko e puleʻanga mālohi ʻaia naʻe siʻaki ki he mamaʻo: pea ʻe pule ʻa Sihova kiate kinautolu ʻi he moʻunga ko Saione, ʻo ngata mei heni, ʻo aʻu ʻo taʻengata.”

8 Ja sinä Karjatorni, tytär Siionin kukkula! Sinun luoksesi on tuleva, on saapuva entinen hallitus, tytär Jerusalemia vallinnut kuninkuus.

Pea ko koe, ʻe fale leʻo ʻo Iteli, ko e potu mālohi ʻoe ʻofefine ʻo Saione, ʻe hoko kiate koe, ʻio, ʻae ʻuluaki pule: ʻe hoko ʻae puleʻanga ki he ʻofefine ʻo Selūsalema.

9 Ja nyt-miksi sinä ääneen vaikeroit? Eikö sinulla ole kuningasta, onko sinun neuvonantajasi kadonnut, koska kipu on vallannut sinut niinkuin synnyttäväisen?

Ko eni, ko e hā ʻoku ke tangi kalanga ai? ʻOku ʻikai ha tuʻi kiate koe? Kuo ʻauha hoʻo tangata ako fono? He ko e mamahi kuo ne maʻu koe, ʻo hangē ha fefine langā.

10 Vääntelehdi vain kouristuksissasi, tytär Siion, niinkuin synnyttäjä, sillä nyt sinun on lähdettävä ulos kaupungista ja asuttava kedolla ja mentävä Baabeliin asti: siellä sinut pelastetaan; siellä lunastaa sinut Herra vihamiestesi käsistä.

‌ʻIo, te ke mamahi, pea ke feinga ke fāʻeleʻi, ʻe ʻofefine ʻo Saione, ʻo hangē ha fefine ʻoku langā: he ko eni, te ke toki ʻalu atu ʻi he kolo, pea te ke nofo ʻi he ngoue, pea te ke ʻalu, ʻio, ki Papilone; ʻe fakahaofi koe ʻi ai; ʻe huhuʻi koe ʻi ai ʻe Sihova, mei he nima ʻo ho ngaahi fili.

11 Nyt kokoontuu sinua vastaan paljon pakanoita, jotka sanovat: "Se saastutettakoon; katselkoot meidän silmämme iloksensa Siionia!"

Kuo fakataha ni foki ʻae ngaahi puleʻanga kiate koe, ʻaia ʻoku nau pehē, “Ke fakaʻuliʻi ia, pea ke sio hotau mata ki Saione.”

12 Mutta he eivät tunne Herran aivoituksia eivätkä ymmärrä hänen neuvoansa, sillä hän kokoaa heidät niinkuin lyhteet puimatantereelle.

Ka ʻoku ʻikai te nau ʻilo ʻae ngaahi fakakaukau ʻa Sihova, pea ʻoku ʻikai te nau poto ʻi heʻene ngaahi filioʻi: he te ne tānaki ʻakinautolu ʻo hangē ko e ngaahi ū koane ki he feleoko.

13 Nouse ja pui, tytär Siion, sillä minä annan sinulle rautasarvet ja vaskisorkat minä sinulle annan, ja sinä survot murskaksi monet kansat. Ja minä vihin Herralle, tuhon omaksi, heidän väärän voittonsa, kaiken maan Herralle heidän rikkautensa.

Tuʻu, pea ke haha, ʻe ʻofefine ʻo Saione: he te u ngaohi ho nifo, ko e ukamea, mo ho ngeesivaʻe, ko e palasa; pea te ke laiki ʻae ngaahi kakai tokolahi: pea te u fakatapui ki he ʻOtua, ʻenau koloa tupu, mo ʻenau koloa, kia Sihova ʻo māmani kotoa pē.