Valitusvirret 5

1 Muista, Herra, mitä meille on tapahtunut; katso ja näe meidän häväistyksemme.

ACUÉRDATE, oh Jehová, de lo que nos ha sucedido: ve y mira nuestro oprobio.

2 Meidän perintöosamme on siirtynyt vieraille, meidän talomme muukalaisille.

Nuestra heredad se ha vuelto á extraños, nuestras casas á forasteros.

3 Me olemme tulleet orvoiksi, isättömiksi, meidän äitimme ovat kuin lesket.

Huérfanos somos sin padre, nuestras madres como viudas.

4 Oman juomavetemme me ostamme rahalla; omat puumme saamme, jos maksamme hinnan.

Nuestra agua bebemos por dinero; nuestra leña por precio compramos.

5 Vainoojamme ovat meidän niskassamme; kun uuvumme, ei meille lepoa suoda.

Persecución padecemos sobre nuestra cerviz: nos cansamos, y no hay para nosotros reposo.

6 Egyptille me lyömme kättä ja Assurille saadaksemme leipää ravinnoksi.

Al Egipcio y al Asirio dimos la mano, para saciarnos de pan.

7 Meidän isämme ovat syntiä tehneet; heitä ei enää ole. Me kannamme heidän syntivelkaansa.

Nuestros padres pecaron, y son muertos; y nosotros llevamos sus castigos.

8 Orjat hallitsevat meitä; ei ole sitä, joka tempaisi meidät heidän käsistänsä.

Siervos se enseñorearon de nosotros; no hubo quien de su mano nos librase.

9 Henkemme kaupalla me noudamme leipämme, väistäen miekkaa erämaassa.

Con peligro de nuestras vidas traíamos nuestro pan delante del cuchillo del desierto.

10 Meidän ihomme halkeilee kuin uuni nälän poltteiden takia.

Nuestra piel se ennegreció como un horno á causa del ardor del hambre.

11 Naisia raiskataan Siionissa, neitsyitä Juudan kaupungeissa.

Violaron á las mujeres en Sión, á las vírgenes en las ciudades de Judá.

12 Ruhtinaita heidän kätensä hirttävät, vanhinten kasvoja ei pidetä arvossa.

A los príncipes colgaron por su mano; no respetaron el rostro de los viejos.

13 Nuorukaiset kantavat myllynkiviä, poikaset kompastelevat puutaakkojen alla.

Llevaron los mozos á moler, y los muchachos desfallecieron en la leña.

14 Poissa ovat vanhukset porteista, nuorukaiset kielisoittimiensa äärestä.

Los ancianos cesaron de la puerta, los mancebos de sus canciones.

15 Poissa on ilo sydämistämme, karkelomme on valitukseksi muuttunut.

Cesó el gozo de nuestro corazón; nuestro corro se tornó en luto.

16 Pudonnut on päästämme kruunu. Voi meitä, sillä me olemme syntiä tehneet!

Cayó la corona de nuestra cabeza: ¡ay ahora de nosotros! porque pecamos.

17 Tästä syystä on sydämemme tullut sairaaksi, näitten tähden ovat silmämme pimenneet-

Por esto fué entristecido nuestro corazón, por esto se entenebrecieron nuestros ojos:

18 Siionin vuoren tähden, joka on autiona, jolla ketut juoksentelevat.

Por el monte de Sión que está asolado; zorras andan en él.

19 Sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun valtaistuimesi pysyy suvusta sukuun.

Mas tú, Jehová, permanecerás para siempre: tu trono de generación en generación.

20 Miksi unhotat meidät ainiaaksi, hylkäät meidät ikipäiviksi?

¿Por qué te olvidarás para siempre de nosotros, y nos dejarás por largos días?

21 Palauta meidät, Herra, tykösi, niin me palajamme; uudista meidän päivämme muinaiselleen.

Vuélvenos, oh Jehová, á ti, y nos volveremos: renueva nuestros días como al principio.

22 Vai oletko meidät peräti hyljännyt, vihastunut meihin ylenmäärin?

Porque repeliendo nos has desechado; te has airado contra nosotros en gran manera.