Jobin 9

1 Job vastasi ja sanoi:

Job respondió:

2 "Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!

“¡Sí, todo eso lo sé! Pero, ¿cómo puede alguien tener la razón delante Dios?

3 Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.

Si quisieras discutir con Dios, éste podría hacer mil preguntas que nadie puede responder.

4 Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?

Dios es tan sabio y poderoso que nadie podría desafiarlo y ganarle.

5 Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;

“Dios mueve las montañas de repente; las derriba en su ira.

6 hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;

Él sacude la tierra, haciendo temblar sus cimientos.

7 hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;

Él es quien puede ordenar que el sol no salga y que las estrellas no brillen.

8 hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;

Sólo él es quien extiende los cielos y camina sobre las olas del mar.

9 hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;

Él hizo las constelaciones de la Osa, de Orión, de las Pléyades y las estrellas del cielo austral.

10 hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.

Él es quien hace cosas increíbles que están más allá de nuestro entendimiento, cosas maravillosas que son incontables.

11 Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.

“Pero cuando pasa junto a mí, no lo veo; cuando camina hacia adelante, es invisible para mí.

12 Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'

Si él quita, ¿Quién podrá impedírselo? ¿Quién va a preguntarle: ‘Qué haces’?

13 Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.

Dios no refrena su ira, y aplasta a los ayudantes de Rahab.

14 Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?

“Así que, ¡cuánto menos podría responder a Dios, o elegir mis palabras para discutir con él!

15 Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.

Aunque tenga razón, no puedo responderle. Debo implorar la misericordia de mi juez.

16 Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,

Aunque lo llamara para que viniera y él respondiera, no creo que me escuchara.

17 hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,

“Me golpea con vientos de tormenta; me hiere una y otra vez, sin dar razón.

18 joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.

No me da la oportunidad ni siquiera de recuperar el aliento; en cambio, llena mi vida de amargo sufrimiento.

19 Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'

Si de fuerza se trata, Dios es el más fuerte. Si es cuestión de justicia, entonces ¿quién fijará un tiempo para mi caso?

20 Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.

Aunque tenga razón, mi propia boca me condenaría; aunque sea inocente, él demostraría que estoy equivocado.

21 Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.

¡Soy inocente! No me importa lo que me pase. ¡Odio mi vida!

22 Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.

Por eso digo: ‘A Dios le da igual. Él destruye tanto al inocente como al malvado’.

23 Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.

Cuando el desastre golpea de repente, se burla de la desesperación de los inocentes.

24 Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?

La tierra ha sido entregada al malvado; él ciega los ojos de los jueces; y si no es él, entonces ¿quién?

25 Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,

Los días de mi vida corren como un corredor, pasando a toda prisa sin que yo vea ninguna felicidad.

26 ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.

Pasan como veloces veleros, como el águila que se abalanza sobre su presa.

27 Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,

“Si me dijera a mí mismo: ‘Olvidaré mis quejas; dejaré de llorar y seré feliz’,

28 niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.

seguiría aterrado por todo mi sufrimiento, porque tú, Dios, no dirás que soy inocente.

29 Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?

Ya que estoy condenado, ¿qué sentido tiene discutir?

30 Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,

¡Aunque me lavara con agua pura de la montaña y me limpiara las manos con jabón,

31 silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.

me arrojarías a un pozo de lodo de modo que hasta mis propias ropas me odiarían!

32 Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.

Porque Dios no es un ser mortal como yo, no puedo defenderme ni llevarlo a juicio.

33 Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle

Si hubiera un árbitro ¡que pudiera reunirnos a los dos!

34 ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;

¡Ojalá Dios dejara de golpearme con su vara y de aterrorizarme!

35 silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."

Entonces podría hablar sin tener miedo; pero como lo tengo, no puedo!”