Jobin 9

1 Job vastasi ja sanoi:

Darauf gab Job zur Antwort:

2 "Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!

"Wahrhaft, ich weiß, daß es so ist. Wie könnte gegen Gott ein Mensch obsiegen?

3 Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.

Hat einer Lust, mit ihm zu streiten, gibt er auf tausend nicht ein Wort zu hören.

4 Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?

Ist einer noch so klug und stark, wer trotzte ihm und bliebe heil?

5 Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;

Der Berge so versetzt, daß man nicht merkt, daß er im Zorn sie umgestürzt,

6 hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;

der zittern macht der Erde Bau, daß ihre Säulen wanken,

7 hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;

der nicht mehr scheinen heißt die Sonne, und Sterne unter Siegel legt,

8 hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;

der ganz allein den Himmel spannte, auf Wolken schreitet,

9 hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;

den Bären und Orion schuf, den Siebenstern, des Südens Kreuz,

10 hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.

der groß und unerforschlich waltet und Wunder wirket ohne Zahl:

11 Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.

Er macht sich an mich her, bevor ich's sehe, dringt auf mich ein, eh ich's bemerke.

12 Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'

Und packt er zu, wer hält ihn ab? Wer sagt zu ihm: 'Was tust du da?'

13 Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.

Wenn seinem Zorne Gott nicht wehrt, dann winden sich zu seinen Füßen selbst des Ungestüms Gehilfen.

14 Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?

Wie kann dann ich ihm Rede stehen, ihm gegenüber meine Worte wählen,

15 Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.

ich, der ich nicht Bescheid darf geben, mag ich im Recht auch sein, nein, meinen Richter noch anwinseln muß?

16 Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,

Wenn ich ihn riefe, gäbe er mir Antwort? Ich glaub' es nicht, daß er auf meine Stimme hörte,

17 hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,

er, der mich für ein Härchen packt, mir grundlos viele Wunden schlägt.

18 joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.

Er läßt mich nicht zu Atem kommen, weil er mit Bitterkeit mich sättigt.

19 Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'

Wenn's auf die Kraft ankommt, dann ist er stark, und gilt es zu beweisen, wer zeugt für mich?

20 Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.

Bin ich im Recht, dann zeiht mich doch sein Mund des Unrechts, bin ich unschuldig, stellt er mich doch als schuldig hin.

21 Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.

Und wüßte ich nicht selber, daß ich schuldlos bin, wegwürfe ich mein Leben.

22 Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.

Nun ist es so; drum sage ich es offen. Er bringt den Frommen gleich dem Frevler um.

23 Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.

Die Geißel tötet blindlings; er lacht ob der Unschuldigen Verzweiflung.

24 Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?

Die Welt ist somit ausgeliefert in eines Ungerechten Hand, der seinen Strafgerichten das Gesicht verhüllt. Ist's dem nicht so, wie ist es dann?

25 Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,

Und meine Zeit läuft schneller als ein Läufer; sie flieht und sieht das Glück nicht mehr,

26 ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.

so flüchtig wie die Binsenschiffe, rasch wie der beutegierige Aar.

27 Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,

Nie kann ich sagen: 'Ich will mein Leid vergessen, mein Trauern lassen, heiter sein.'

28 niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.

Mir graut vor allen meinen Schmerzen; ich weiß: Du sprichst mich nimmer los.

29 Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?

Ich soll nun einmal schuldig sein. Wozu mich zwecklos mühen?

30 Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,

Und wüsche ich mich weiß wie Schnee und reinigte mit Lauge mir die Hände,

31 silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.

dann tauchtest Du mich um so tiefer in den Kot, daß meine Kleider selbst vor mir sich ekelten.

32 Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.

Er ist kein Mensch wie ich, dem ich erwiderte: 'Gehn wir zusammen vor Gericht!'

33 Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle

Wenn einen Schiedsmann zwischen uns es gäbe, der beide unter seine Aufsicht stellte,

34 ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;

der seinen Stock von mir fernhielte; daß mich die Angst vor jenem nicht betäubte,

35 silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."

dann wollt' ich furchtlos frei aussprechen, daß er - ich weiß es - gegen mich nicht ehrlich ist."