Jobin 9

1 Job vastasi ja sanoi:

Ijob respondis kaj diris:

2 "Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!

Certe, mi scias, ke tiel estas; Kaj kiel povas homo esti prava koncerne Dion?

3 Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.

Se li volus havi kun Li juĝan disputon, Li ne povus respondi al Li eĉ unu kontraŭ mil.

4 Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?

Li estas saĝa per Sia koro kaj potenca per Sia forto; Kiu kuraĝus stari kontraŭ Li kaj restus sendifekta?

5 Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;

Li forŝovas montojn, kaj ili eĉ ne rimarkas, Ke Li renversis ilin en Sia kolero;

6 hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;

Li skuas la teron de ĝia loko, Ke ĝiaj kolonoj tremas;

7 hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;

Li diras al la suno, kaj ĝi ne leviĝas, Kaj la stelojn Li sigelfermas;

8 hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;

Li sola etendas la ĉielon, Kaj Li iras sur la altaĵoj de la maro;

9 hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;

Li kreis la Grandan Ursinon, Orionon, kaj Plejadojn, Kaj la stelojn de la sudo;

10 hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.

Li faras neesploreblajn grandaĵojn, Kaj nekalkuleblajn mirindaĵojn.

11 Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.

Jen Li preteriros preter mi, kaj mi tion eĉ ne vidos; Li pasos, kaj mi eĉ ne rimarkos Lin.

12 Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'

Kiam Li kaptas, kiu malpermesus al Li? Kiu dirus al Li: Kion Vi faras?

13 Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.

Li estas Dio, kaj Lian koleron oni ne povas haltigi; Sub Li fleksiĝas la helpantoj de Rahab.

14 Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?

Des pli ĉu mi povus respondi al Li, Ĉu mi povus elekti vortojn kontraŭ Li?

15 Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.

Eĉ se mi estus prava, mi ne respondus; Sed mi nur petegus mian juĝanton.

16 Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,

Se mi vokus kaj Li respondus, Mi ne kredus, ke Li aŭdis mian voĉon,

17 hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,

Li, kiu povas frakasi min per ventego Kaj fari al mi senkulpe multe da vundoj.

18 joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.

Li ne permesas al mi trankviligi mian spiriton, Sed Li satigas min per maldolĉo.

19 Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'

Se oni volas forton, Li estas potenca; Se oni volas juĝon, kiu alvokos min?

20 Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.

Se mi montros mian pravecon, mia propra buŝo min kondamnos; Se mi montros min virtulo, Li montros min malbonagulo.

21 Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.

Mi estas senkulpa; mi ne zorgas pri mia animo, Mi abomenas mian vivon.

22 Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.

Ĉio estas egala; tial mi diras: Senkulpulon kaj malpiulon Li ambaŭ pereigas.

23 Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.

Kiam vipo subite ekbatas, Li ridas ĉe la elprovado de senkulpuloj.

24 Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?

La tero estas transdonita en la manon de malpiulo; La vizaĝon de ĝiaj juĝistoj Li kovras. Se ne Li, tiam kiu?

25 Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,

Miaj tagoj estis pli rapidpiedaj ol kuristo; Ili forkuris, ne vidis bonon;

26 ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.

Ili forkuris, kiel ŝipetoj el kano, Kiel aglo flugas al manĝotaĵo.

27 Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,

Se mi ekpensas: Mi forgesos mian plendon, Mi farlasos mian mienon, kaj mi min gajigos:

28 niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.

Tiam mi ektremas pro ĉiuj miaj suferoj; Mi scias, ke Vi ne rigardos min kiel senkulpan.

29 Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?

Mi restos ja malprava; Por kio do mi vane min turmentas?

30 Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,

Se mi lavus min per neĝa akvo Kaj purigus miajn manojn per lesivo,

31 silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.

Eĉ tiam Vi trempus min en koto, Kaj miaj vestoj min abomenus.

32 Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.

Ĉar Li ne estas homo simile al mi, Ke mi povu respondi al Li, Ke ni povu ambaŭ iri al juĝo.

33 Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle

Ne ekzistas inter ni arbitracianto, Kiu povus meti sian manon sur nin ambaŭ.

34 ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;

Li forigu de mi Sian vergon, Kaj Lia teruro ne timigu min;

35 silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."

Tiam mi ekparolos, kaj ne timos Lin, Ĉar ne tia mi estas en mi mem.