Jobin 5

1 "Huuda vain! Onko ketään, joka sinulle vastaisi, ja kenenkä pyhän puoleen kääntyisit?

Voca ergo, si est qui tibi respondeat, et ad aliquem sanctorum convertere.

2 Mielettömän tappaa suuttumus, tyhmän surmaa kiivaus.

Vere stultum interficit iracundia, et parvulum occidit invidia.

3 Minä näin mielettömän juurtuvan, mutta äkkiä sain huutaa hänen asuinsijansa kirousta.

Ego vidi stultum firma radice, et maledixi pulchritudini ejus statim.

4 Hänen lapsensa ovat onnesta kaukana, heitä poljetaan portissa, eikä auttajaa ole.

Longe fient filii ejus a salute, et conterentur in porta, et non erit qui eruat.

5 Ja minkä he ovat leikanneet, syö nälkäinen-ottaa sen vaikka orjantappuroista-ja janoiset tavoittelevat heidän tavaraansa.

Cujus messem famelicus comedet, et ipsum rapiet armatus, et bibent sitientes divitias ejus.

6 Sillä onnettomuus ei kasva tomusta, eikä vaiva verso maasta,

Nihil in terra sine causa fit, et de humo non oritur dolor.

7 vaan ihminen syntyy vaivaan, ja kipinät, liekin lapset, lentävät korkealle.

Homo nascitur ad laborem, et avis ad volatum.

8 Mutta minä ainakin etsisin Jumalaa ja asettaisin asiani Jumalan eteen,

Quam ob rem ego deprecabor Dominum, et ad Deum ponam eloquium meum:

9 hänen, joka tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää,

qui facit magna et inscrutabilia, et mirabilia absque numero;

10 joka antaa sateen maan päälle ja lähettää vettä vainioille,

qui dat pluviam super faciem terræ, et irrigat aquis universa;

11 että hän korottaisi alhaiset ja surevaiset kohoaisivat onneen.

qui ponit humiles in sublime, et mœrentes erigit sospitate;

12 Hän tekee kavalain hankkeet tyhjiksi, niin ettei mikään menesty heidän kättensä alla,

qui dissipat cogitationes malignorum, ne possint implere manus eorum quod cœperant;

13 hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa; ovelain juonet raukeavat:

qui apprehendit sapientes in astutia eorum, et consilium pravorum dissipat.

14 päivällä he joutuvat pimeään ja hapuilevat keskipäivällä niinkuin yöllä.

Per diem incurrent tenebras, et quasi in nocte, sic palpabunt in meridie.

15 Mutta köyhän hän pelastaa heidän suunsa miekasta, auttaa väkevän kädestä.

Porro salvum faciet egenum a gladio oris eorum, et de manu violenti pauperem.

16 Ja niin on vaivaisella toivo, mutta vääryyden täytyy sulkea suunsa.

Et erit egeno spes; iniquitas autem contrahet os suum.

17 Katso, autuas se ihminen, jota Jumala rankaisee! Älä siis pidä halpana Kaikkivaltiaan kuritusta.

Beatus homo qui corripitur a Deo: increpationem ergo Domini ne reprobes:

18 Sillä hän haavoittaa, ja hän sitoo; lyö murskaksi, mutta hänen kätensä myös parantavat.

quia ipse vulnerat, et medetur; percutit, et manus ejus sanabunt.

19 Kuudesta hädästä hän sinut pelastaa, ja seitsemässä ei onnettomuus sinua kohtaa.

In sex tribulationibus liberabit te, et in septima non tanget te malum.

20 Nälänhädässä hän vapahtaa sinut kuolemasta ja sodassa miekan terästä.

In fame eruet te de morte, et in bello de manu gladii.

21 Kielen ruoskalta sinä olet turvassa, etkä pelkää, kun hävitys tulee.

A flagello linguæ absconderis, et non timebis calamitatem cum venerit.

22 Hävitykselle ja kalliille ajalle sinä naurat, etkä metsän petoja pelkää.

In vastitate et fame ridebis, et bestias terræ non formidabis.

23 Sillä kedon kivien kanssa sinä olet liitossa, ja metsän pedot elävät rauhassa sinun kanssasi.

Sed cum lapidibus regionum pactum tuum, et bestiæ terræ pacificæ erunt tibi.

24 Saat huomata, että majasi on rauhoitettu, ja kun tarkastat asuinsijaasi, et sieltä mitään kaipaa.

Et scies quod pacem habeat tabernaculum tuum; et visitans speciem tuam, non peccabis.

25 Ja saat huomata, että sinun sukusi on suuri ja vesasi runsaat kuin ruoho maassa.

Scies quoque quoniam multiplex erit semen tuum, et progenies tua quasi herba terræ.

26 Ikäsi kypsyydessä sinä menet hautaan, niinkuin lyhde korjataan ajallansa.

Ingredieris in abundantia sepulchrum, sicut infertur acervus tritici in tempore suo.

27 Katso, tämän olemme tutkineet, ja niin se on; kuule se, ja ota sinäkin siitä vaari."

Ecce hoc, ut investigavimus, ita est: quod auditum, mente pertracta.