Jobin 5

1 "Huuda vain! Onko ketään, joka sinulle vastaisi, ja kenenkä pyhän puoleen kääntyisit?

Rufe nur! Giebt's einen, der dir Antwort gäbe? und an wen unter den Heiligen wolltest du dich wenden?

2 Mielettömän tappaa suuttumus, tyhmän surmaa kiivaus.

Denn den Thoren mordet sein Unmut, und den Albernen tötet sein Eifern.

3 Minä näin mielettömän juurtuvan, mutta äkkiä sain huutaa hänen asuinsijansa kirousta.

Ich habe einen Thoren festgewurzelt gesehen, verwünschte aber plötzlich seine Stätte.

4 Hänen lapsensa ovat onnesta kaukana, heitä poljetaan portissa, eikä auttajaa ole.

Seinen Kindern bleibt die Hilfe fern; sie müssen sich zertreten lassen im Thor, und keiner errettet sie.

5 Ja minkä he ovat leikanneet, syö nälkäinen-ottaa sen vaikka orjantappuroista-ja janoiset tavoittelevat heidän tavaraansa.

Seine Ernte verzehrt der Hungrige - selbst aus den Dornen holt er sie heraus - und Durstige schnappen nach seinem Gut.

6 Sillä onnettomuus ei kasva tomusta, eikä vaiva verso maasta,

Denn Unheil wächst nicht aus dem Staub hervor, noch sprießt das Elend aus dem Boden:

7 vaan ihminen syntyy vaivaan, ja kipinät, liekin lapset, lentävät korkealle.

Nein, der Mensch ist zum Elend geboren, so wie der Flamme Kinder aufwärts fliegen.

8 Mutta minä ainakin etsisin Jumalaa ja asettaisin asiani Jumalan eteen,

Ich aber würde mich an den Allmächtigen wenden und meine Sache Gott vorlegen,

9 hänen, joka tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää,

der große Dinge thut, die unerforschlich, und Wunder, die unzählbar sind:

10 joka antaa sateen maan päälle ja lähettää vettä vainioille,

Der der Erde Regen schenkt und Wasser auf die Fluren sendet,

11 että hän korottaisi alhaiset ja surevaiset kohoaisivat onneen.

der Niedrige hoch emporhebt, und Trauernde erfahren hohes Heil.

12 Hän tekee kavalain hankkeet tyhjiksi, niin ettei mikään menesty heidän kättensä alla,

Er vereitelt die Pläne der Listigen, daß ihre Hände nichts Beständiges schaffen.

13 hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa; ovelain juonet raukeavat:

Er fängt die Klugen in ihrer eignen List, und der Verschlagenen Anschlag überstürzt sich.

14 päivällä he joutuvat pimeään ja hapuilevat keskipäivällä niinkuin yöllä.

Am hellen Tage stoßen sie auf Finsternis und wie zur Nachtzeit tappen sie am Mittag.

15 Mutta köyhän hän pelastaa heidän suunsa miekasta, auttaa väkevän kädestä.

So rettet er vom Schwert, aus ihrem Rachen, und aus der Gewalt des Starken den Armen.

16 Ja niin on vaivaisella toivo, mutta vääryyden täytyy sulkea suunsa.

So geht dem Schwachen Hoffnung auf, und die Bosheit schließt ihr Maul.

17 Katso, autuas se ihminen, jota Jumala rankaisee! Älä siis pidä halpana Kaikkivaltiaan kuritusta.

O, glücklich der Mann, den Gott zurechtweist! - so verschmähe nicht die Zucht des Allmächtigen!

18 Sillä hän haavoittaa, ja hän sitoo; lyö murskaksi, mutta hänen kätensä myös parantavat.

Denn er verwundet, doch er verbindet auch; er zerschlägt, und seine Hände heilen.

19 Kuudesta hädästä hän sinut pelastaa, ja seitsemässä ei onnettomuus sinua kohtaa.

Aus sechs Nöten errettet er dich, und in sieben trifft dich kein Unheil.

20 Nälänhädässä hän vapahtaa sinut kuolemasta ja sodassa miekan terästä.

Bei Hungersnot errettet er dich vom Tode und im Kriege von den Streichen des Schwerts.

21 Kielen ruoskalta sinä olet turvassa, etkä pelkää, kun hävitys tulee.

Vor der Zunge Geißel bist du geborgen, hast nichts zu fürchten, wenn Verheerung naht.

22 Hävitykselle ja kalliille ajalle sinä naurat, etkä metsän petoja pelkää.

Der Verheerung und der Teuerung kannst du lachen, die wilden Tiere brauchst du nicht zu fürchten.

23 Sillä kedon kivien kanssa sinä olet liitossa, ja metsän pedot elävät rauhassa sinun kanssasi.

Denn mit des Feldes Steinen bist du im Bunde, und die wilden Tiere sind mit dir befreundet.

24 Saat huomata, että majasi on rauhoitettu, ja kun tarkastat asuinsijaasi, et sieltä mitään kaipaa.

Und so wirst du erfahren, daß wohlbehalten dein Zelt: du musterst deine Behausung und vermissest nichts.

25 Ja saat huomata, että sinun sukusi on suuri ja vesasi runsaat kuin ruoho maassa.

Du wirst erfahren, daß deine Nachkommen zahlreich sind, und deine Sprossen wie das Gras der Flur.

26 Ikäsi kypsyydessä sinä menet hautaan, niinkuin lyhde korjataan ajallansa.

In Vollreife gehst du zum Grabe ein, gleichwie die Garbe hinaufgebracht wird zu ihrer Zeit.

27 Katso, tämän olemme tutkineet, ja niin se on; kuule se, ja ota sinäkin siitä vaari."

Siehe, das ist's, was wir erforscht, so ist's! Vernimm es und beherzige es wohl!