Jobin 38
1 Silloin Herra vastasi Jobille tuulispäästä ja sanoi:
Respondens autem Dominus Iob de turbine, dixit:
2 "Kuka olet sinä, joka taitamattomilla puheilla pimennät minun aivoitukseni?
Quis est iste involvens sententias sermonibus imperitis?
3 Vyötä nyt kupeesi kuin mies; minä kysyn sinulta, opeta sinä minua.
Accinge sicut vir lumbos tuos: interrogabo te, et responde mihi.
4 Missä olit silloin, kun minä maan perustin? Ilmoita se, jos ymmärryksesi riittää.
Ubi eras quando ponebam fundamenta terræ? indica mihi si habes intelligentiam.
5 Kuka on määrännyt sen mitat-tottapa sen tiedät-tahi kuka on vetänyt mittanuoran sen ylitse?
Quis posuit mensuras eius, si nosti? vel quis tetendit super eam lineam?
6 Mihin upotettiin sen perustukset, tahi kuka laski sen kulmakiven,
Super quo bases illius solidatæ sunt? aut quis demisit lapidem angularem eius,
7 kun aamutähdet kaikki iloitsivat ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat?
Cum me laudarent simul astra matutina, et iubilarent omnes filii Dei?
8 Ja kuka sulki ovilla meren, kun se puhkesi ja kohdusta lähti,
Quis conclusit ostiis mare, quando erumpebat quasi de vulva procedens:
9 kun minä panin sille pilven vaatteeksi ja synkeyden kapaloksi,
Cum ponerem nubem vestimentum eius, et caligine illud quasi pannis infantiæ obvolverem?
10 kun minä rakensin sille rajani, asetin sille teljet ja ovet
Circumdedi illud terminis meis, et posui vectem, et ostia:
11 ja sanoin: 'Tähän asti saat tulla, mutta edemmäksi et; tässä täytyy sinun ylväiden aaltojesi asettua'?
Et dixi: Usque huc venies, et non procedes amplius, et hic confringes tumentes fluctus tuos.
12 Oletko eläissäsi käskenyt päivän koittaa tahi osoittanut aamuruskolle paikkansa,
Numquid post ortum tuum præcepisti diluculo, et ostendisti auroræ locum suum?
13 että se tarttuisi maan liepeisiin ja pudistaisi jumalattomat siitä pois?
Et tenuisti concutiens extrema terræ, et excussisti impios ex ea?
14 Silloin se muuttuu niinkuin savi sinetin alla, ja kaikki tulee kuin vaatetettuna esille;
Restituetur ut lutum signaculum, et stabit sicut vestimentum:
15 jumalattomilta riistetään heidän valonsa, ja kohonnut käsivarsi murskataan.
Auferetur ab impiis lux sua, et brachium excelsum confringetur.
16 Oletko astunut alas meren lähdesuonille asti ja kulkenut syvyyden kuilut?
Numquid ingressus es profunda maris, et in novissimis abyssi deambulasti?
17 Ovatko kuoleman portit sinulle paljastuneet, oletko nähnyt pimeyden portit?
Numquid apertæ sunt tibi portæ mortis, et ostia tenebrosa vidisti?
18 Käsitätkö, kuinka avara maa on? Ilmoita se, jos kaiken tämän tiedät.
Numquid considerasti latitudinem terræ? indica mihi, si nosti, omnia.
19 Mikä on tie sinne, kussa asuu valo, ja missä on pimeyden asuinsija,
In qua via lux habitet, et tenebrarum quis locus sit:
20 että saattaisit sen alueellensa ja tuntisit polut sen majalle?
Ut ducas unumquodque ad terminos suos, et intelligas semitas domus eius.
21 Kaiketi sen tiedät, sillä synnyithän jo silloin, ja onhan päiviesi luku ylen suuri!
Sciebas tunc quod nasciturus esses? et numerum dierum tuorum noveras?
22 Oletko käynyt lumen varastohuoneissa, ja oletko nähnyt rakeiden varastot,
Numquid ingressus es thesauros nivis, aut thesauros grandinis aspexisti,
23 jotka minä olen säästänyt ahdingon ajaksi, sodan ja taistelun päiväksi?
Quæ præparavi in tempus hostis, in diem pugnæ et belli?
24 Mitä tietä jakaantuu valo ja itätuuli leviää yli maan?
Per quam viam spargitur lux, dividitur æstus super terram?
25 Kuka on avannut kuurnan sadekuurolle ja ukkospilvelle tien,
Quis dedit vehementissimo imbri cursum, et viam sonantis tonitrui,
26 niin että sataa maahan, joka on asumaton, erämaahan, jossa ei ihmistä ole,
Ut plueret super terram absque homine in deserto, ubi nullus mortalium commoratur,
27 niin että autio erämaa saa kylläksensä ja maa kasvaa vihannan ruohon?
Ut impleret inviam et desolatam, et produceret herbas virentes?
28 Onko sateella isää, tahi kuka on synnyttänyt kastepisarat?
Quis est pluviæ pater? vel quis genuit stillas roris?
29 Kenen kohdusta on jää tullut, ja kuka on synnyttänyt taivaan härmän?
De cuius utero egressa est glacies? et gelu de cælo quis genuit?
30 Vesi tiivistyy kuin kiveksi, ja syvyyden pinta sulkeutuu kiinni.
In similitudinem lapidis aquæ durantur, et superficies abyssi constringitur.
31 Taidatko solmita Otavan siteet tahi irroittaa kahleista Kalevanmiekan?
Numquid coniungere valebis micantes stellas Pleiadas, aut gyrum Arcturi poteris dissipare?
32 Voitko tuoda esiin eläinradan tähdet aikanansa ja johdattaa Seulaset lapsinensa?
Numquid producis Luciferum in tempore suo, et Vesperum super filios terræ consurgere facis?
33 Tunnetko taivaan lait, tahi sinäkö säädät, miten se maata vallitsee?
Numquid nosti ordinem cæli, et pones rationem eius in terra?
34 Taidatko korottaa äänesi pilviin ja saada vesitulvan peittämään itsesi?
Numquid elevabis in nebula vocem tuam, et impetus aquarum operiet te?
35 Taidatko lähettää salamat menemään, niin että sanovat sinulle: 'Katso, tässä olemme'?
Numquid mittes fulgura, et ibunt, et revertentia dicent tibi: Adsumus?
36 Kuka on pannut viisautta pilvenlonkiin, tahi kuka antoi pilvenhattaroille ymmärrystä?
Quis posuit in visceribus hominis sapientiam? vel quis dedit gallo intelligentiam?
37 Kuka on niin viisas, että laskee pilvien luvun, kuka kaataa tyhjiksi taivaan leilit,
Quis enarrabit cælorum rationem, et concentum cæli quis dormire faciet?
38 kun multa on kuivunut kovaksi kuin valettu ja maakokkareet toisiinsa takeltuneet?"
Quando fundebatur pulvis in terra, et glebæ compingebantur?
39 "Sinäkö ajat saaliin naarasleijonalle ja tyydytät nuorten leijonain nälän,
Numquid capies leænæ prædam, et animam catulorum eius implebis,
40 kun ne kyyristyvät luolissansa ja ovat väijyksissä tiheikössä?
Quando cubant in antris, et in specubus insidiantur?
41 Kuka hankkii ravinnon kaarneelle, kun sen poikaset huutavat Jumalan puoleen ja lentelevät sinne tänne ruokaa vailla?
Quis præparat corvo escam suam, quando pulli eius clamant ad Deum, vagantes, eo quod non habeant cibos?
