Jobin 37

1 "Niin, siitä vapisee sydämeni ja hypähtää paikoiltansa.

Ja, darüber erzittert mein Herz und bebt auf von seiner Stelle.

2 Kuulkaa, kuulkaa hänen äänensä pauhinaa ja kohinaa, joka käy hänen suustansa.

Höret, höret das Getöse seiner Stimme und das Gemurmel, das aus seinem Munde hervorgeht!

3 Hän laskee sen kaikumaan kaiken taivaan alla, lähettää leimauksensa maan ääriin asti.

Er sendet es aus unter den ganzen Himmel, und seinen Blitz bis zu den Säumen der Erde.

4 Sen kintereillä ärjyy ääni, hän korottaa väkevän äänensä jylinän, eikä hän säästä salamoitaan, äänensä raikuessa.

Nach dem Blitze brüllt eine Stimme; er donnert mit seiner erhabenen Stimme, und hält die Blitze nicht zurück, wenn seine Stimme gehört wird.

5 Ihmeellisesti Jumala korottaa äänensä jylinän, hän tekee suuria tekoja, joita emme käsittää taida.

Gott donnert wunderbar mit seiner Stimme; er tut große Dinge, die wir nicht begreifen.

6 Sillä hän sanoo lumelle: 'Putoa maahan', samoin sadekuurolle, rankkasateittensa ryöpylle.

Denn zum Schnee spricht er: Falle zur Erde! und zum Regengusse und den Güssen seines gewaltigen Regens.

7 Niin hän kytkee jokaiselta kädet, että kaikki ihmiset hänen tekonsa tietäisivät.

Er lähmt die Hand eines jeden Menschen, damit alle Menschen sein Werk kennen lernen.

8 Pedot vetäytyvät piiloon ja pysyvät luolissansa.

Und das Wild geht in sein Versteck und bleibt in seinen Höhlen.

9 Tähtitarhasta tulee tuulispää, pohjan ilmalta pakkanen.

Aus der Kammer des Südens kommt Sturm, und von den Nordwinden Kälte.

10 Jumalan henkäyksestä syntyy jää, ja aavat vedet ahdistuvat.

Durch den Odem Gottes entsteht Eis, und die Breite der Wasser zieht sich zusammen.

11 Hän myös kuormittaa pilvet kosteudella ja hajottaa välähtelevät ukkosvaarunsa.

Auch beladet er mit Wasserfülle das Gewölk, breitet weithin aus seine Blitzwolken.

12 Ne vyöryvät sinne tänne hänen ohjauksestaan, tehdäkseen maanpiirin päällä kaiken, mitä hän niille määrää.

Und unter seiner Leitung wenden sie sich ringsumher zu ihrem Werke, zu allem, was er ihnen gebietet, über die Fläche des Erdkreises hin,

13 Hän antaa niiden osua milloin maalle vitsaukseksi, milloin siunaukseksi.

sei es, daß er sie zur Geißel, oder für seine Erde, oder zur Erweisung seiner Gnade sich entladen läßt.

14 Ota tämä korviisi, Job; pysähdy ja tarkkaa Jumalan ihmetöitä.

Nimm dieses zu Ohren, Hiob; stehe und betrachte die Wunder Gottes!

15 Tiedätkö, kuinka Jumala niillä tekonsa teettää ja kuinka hän antaa pilviensä leimausten loistaa?

Weißt du, wie Gott sie beladet, und leuchten läßt den Blitz seines Gewölks?

16 Käsitätkö pilvien punnituksen, hänen ihmeensä, joka on kaikkitietävä?

Verstehst du dich auf das Schweben der Wolke, auf die Wundertaten des an Wissen Vollkommenen?

17 Sinä, jonka vaatteet kuumenevat, kun maa on raukeana etelän helletuulesta,

Du, dessen Kleider heiß werden, wenn das Land schwül wird von Süden her,

18 kaarrutatko sinä hänen kanssansa taivaan, joka on vahva kuin valettu kuvastin?

kannst du, gleich ihm, das Himmelsgewölbe ausbreiten, fest wie ein gegossener Spiegel?

19 Neuvo, mitä meidän on hänelle sanottava; pimeydessämme emme voi tuoda esiin mitään.

Tue uns kund, was wir ihm sagen sollen! Wir können vor Finsternis nichts vorbringen.

20 Olisiko hänelle ilmoitettava, että tahtoisin puhua? Kukapa vaatisi omaa tuhoansa!

Soll ihm gemeldet werden, daß ich reden wolle? Wenn jemand zu ihm spricht, er wird gewiß verschlungen werden.

21 Ja nyt: ei voida katsella valoa, joka kirkkaana loistaa, kun tuuli on puhaltanut puhdistaen taivaan.

Und jetzt sieht man das Licht nicht, welches leuchtet am Himmelsgewölbe; aber ein Wind fährt daher und reinigt dasselbe.

22 Pohjoisesta tulee kultainen hohde; Jumalan yllä on peljättävä valtasuuruus.

Aus dem Norden kommt Gold: um Gott ist furchtbare Pracht;

23 Kaikkivaltiasta emme saata käsittää, häntä, joka on suuri voimassa, joka ei oikeutta ja täydellistä vanhurskautta polje.

den Allmächtigen, den erreichen wir nicht, den Erhabenen an Kraft; und das Recht und der Gerechtigkeit Fülle beugt er nicht.

24 Sentähden peljätkööt häntä ihmiset; hän ei katso keneenkään, joka on omasta mielestään viisas."

Darum fürchten ihn die Menschen; er sieht keine an, die weisen Herzens sind.