Jobin 36

1 Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi:

Elihu fuhr nun weiter fort:

2 "Maltahan vähän, niin julistan sinulle, sillä vielä on minulla Jumalan puolesta puhuttavaa.

"Ein wenig warte noch, daß ich dich unterweise! Denn noch spricht manches auch für Gott.

3 Minä noudan tietoni kaukaa ja osoitan Luojani oikeuden;

Ich muß nur meinen Vortrag weiter ausdehnen; doch werde ich mein Tun rechtfertigen.

4 sillä totisesti, sanani eivät ole valhetta-mies, jolla on täydellinen tieto, on edessäsi.

Denn nimmer sollen meine Worte dich enttäuschen, die ich an dich, Rechthaber, richte.

5 Katso, Jumala on voimallinen, mutta ei halveksu ketään; väkevä on hänen ymmärryksensä voima.

Sieh, Gott ist fest und widerspricht sich nicht; er ist durchaus von festem Sinn.

6 Hän ei pidä jumalatonta elossa, vaan hankkii kurjille oikeuden.

Er schenkt dem Frevler nicht das Leben; dem Armen aber gibt er Recht.

7 Hän ei käännä silmiänsä pois hurskaista, vaan antaa heidän istua kuningasten kanssa valtaistuimella ikuisesti; he kohoavat korkealle.

Von Frommen zieht er nicht die Augen ab; sogar mit Königen läßt er auf dem Thron sie sitzen, in Pracht und Herrlichkeit, und werden sie dann stolz,

8 Ja jos niinkin käy, että heidät kytketään kahleisiin, sidotaan kurjuuden köysillä,

so legt man sie in Ketten, und sie werden so gefesselt in des Elends Stricken.

9 niin hän sillä ilmaisee heille, mitä he ovat tehneet ja mitä rikkoneet pöyhkeilemisellään,

Dann hält er ihnen vor ihr Treiben, ihre Sünden, daß sie stolz geworden.

10 avaa heidän korvansa nuhtelulle ja käskee heitä kääntymään pois vääryydestä.

Und so tut er ihr Ohr der Warnung auf und heißt sie umkehren von Sünden.

11 Jos he kuulevat ja alistuvat, niin saavat viettää päivänsä onnessa ja ikävuotensa ihanasti.

Gehorchen sie in Unterwürfigkeit, dann fließen ihre Tage in Glückseligkeit, in Wonne ihre Jahre hin.

12 Mutta jos eivät kuule, niin he syöksyvät surman peitsiin ja menehtyvät ymmärtämättömyyteensä.

Doch wenn sie nicht gehorchen, rennen sie ins Dunkle und sie sterben in Verblendung.

13 Mutta jumalattomat pitävät vihaa, he eivät apua huuda, kun hän on heidät vanginnut.

Ruchlose Leute aber wecken Zorn und rufen nicht um Hilfe, wenn er sie fesselt.

14 Heidän sielunsa kuolee nuoruudessa, heidän elämänsä loppuu niinkuin haureellisten pyhäkköpoikain.

Hin stirbt so in der Jugendfrische ihre Seele, ihr Leben in der Vollkraft.

15 Kurjan hän vapahtaa hänen kurjuutensa kautta ja avaa hänen korvansa ahdistuksella.

In seinem Elend rettet er den Armen, dieweil er in der Not ihr Ohr eröffnet.

16 Sinutkin houkutteli ahdingosta pois avara tila, jossa ei ahtautta ollut, ja lihavuudesta notkuvan ruokapöydän rauha.

Er lockt auch dich aus der Bedrängnis Rachen. An ihre Stelle träte Freiheit, unbeengt, und deines Tisches Schüssel würde voll von Fett.

17 Ja niin kohtasi sinua kukkuramäärin jumalattoman tuomio; tuomio ja oikeus on käynyt sinuun kiinni.

Bist du von frevelhaftem Urteil aber voll, dann trifft auch dich gerechtes Urteil.

18 Älköön kärsimyksen polte houkutelko sinua pilkkaamaan, älköönkä lunastusmaksun suuruus viekö sinua harhaan.

Denn Zorn verführe dich nicht zu dem Übermaße, der Streit um Lösung soll dich nicht verleiten.

19 Voiko huutosi auttaa ahdingosta tahi kaikki voimasi ponnistukset?

Wird's dein Geschrei in Ordnung bringen? Unnötig sind ja all die Kraftanstrengungen.

20 Älä halaja yötä, joka siirtää kansat sijoiltansa.

Nicht wünsche dir die Nacht herbei! An ihre Stelle treten Unruhen.

21 Varo, ettet käänny vääryyteen, sillä se on sinulle mieluisampi kuin kärsimys.

Nimm dich in acht und kehre nimmer dich dem Frevel zu! Du hast dazu mehr Lust als zu dem Leiden.

22 Katso, Jumala on korkea, valliten voimassansa; kuka on hänen kaltaisensa opettaja?

Sieh, Gott ist groß in seiner Macht. Wer ist ein Lehrer gleich wie er?

23 Kuka määrää hänen tiensä, ja kuka sanoo: 'Sinä teit väärin'?

Wer stellt ihn über seinen Weg zur Rede? Wer sagt nur: 'Du hast schlecht gehandelt'?

24 Muista sinäkin ylistää hänen töitänsä, joiden kiitosta ihmiset veisaavat;

Bedenk, daß du sein Tun des Irrtums zeihst, das andere in Lobliedern besingen!

25 kaikki ihmiset ihailevat niitä, kuolevaiset katselevat niitä kaukaa.

Und alle Menschen haben ihre Lust daran; die Sterblichen betrachten es seit fernsten Zeiten.

26 Katso, Jumala on suuri, emme häntä käsitä, hänen vuottensa luku on ilman määrää.

Sieh, Gott ist alt, weit über unsere Begriffe, und unerforschlich seiner Jahre Zahl.

27 Hän kokoaa vedenpisarat; ne vihmovat virtanaan sadetta,

Er zählt die Wassertropfen ab, daß sie in seinen Nebel hin als Regen sickern,

28 jota pilvet vuodattavat, valuttavat ihmisjoukkojen päälle.

den Wolken rieseln lassen, auf viele Menschen niederträufelnd.

29 Kuka ymmärtää pilvien leviämiset, kuka hänen majansa jyrinän?

Wer vollends hätte Einsicht in der Wolken Weite, in das Gedröhne seines Wohngezeltes,

30 Katso, hän levittää niiden päälle leimauksensa ja peittää meren pohjat.

wenn er darin sein Rollen weithin tönen läßt und dann des Meeres Quellen niederrinnen?

31 Sillä niin hän tuomitsee kansat, niin hän antaa runsaan ravinnon.

Denn damit gibt er Völkern Nahrung, stellt Speise her in großer Menge.

32 Hän peittää molemmat kätensä leimauksilla ja lähettää ne ahdistajan kimppuun.

Er birgt den Blitzstrahl in den Händen, befiehlt ihm, wo er einzuschlagen hat.

33 Hänet ilmoittaa hänen jylinänsä, jopa karjakin hänen tulonsa."

Er zeigt ihm seinen Freund; den Frevler aber läßt er ihn durchbohren."