Jobin 31
1 "Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa: kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen!
Pepigi fœdus cum oculis meis, ut ne cogitarem quidem de virgine.
2 Minkä osan antaisi silloin Jumala ylhäältä, minkä perintöosan Kaikkivaltias korkeudesta?
Quam enim partem haberet in me Deus desuper, et hæreditatem Omnipotens de excelsis?
3 Tuleehan väärälle turmio ja onnettomuus väärintekijöille.
Numquid non perditio est iniquo, et alienatio operantibus injustitiam?
4 Eikö hän näkisi minun teitäni ja laskisi kaikkia minun askeleitani?
Nonne ipse considerat vias meas, et cunctos gressus meos dinumerat?
5 Jos minä ikinä valheessa vaelsin, jos jalkani kiiruhti petokseen,
Si ambulavi in vanitate, et festinavit in dolo pes meus,
6 punnitkoon minut Jumala oikealla vaa'alla, ja hän on huomaava minun nuhteettomuuteni.
appendat me in statera justa, et sciat Deus simplicitatem meam.
7 Jos minun askeleeni poikkesivat tieltä ja minun sydämeni seurasi silmiäni tahi tahra tarttui minun käsiini,
Si declinavit gressus meus de via, et si secutum est oculos meos cor meum, et si manibus meis adhæsit macula,
8 niin syököön toinen, mitä minä kylvän, ja minun vesani revittäköön juurinensa.
seram, et alius comedat, et progenies mea eradicetur.
9 Jos minun sydämeni hullaantui toisen vaimoon ja minä väijyin lähimmäiseni ovella,
Si deceptum est cor meum super muliere, et si ad ostium amici mei insidiatus sum,
10 niin jauhakoon oma vaimoni vieraalle, ja halailkoot häntä muut;
scortum alterius sit uxor mea, et super illam incurventur alii.
11 sillä se olisi ollut ilkityö ja raskaasti rangaistava rikos,
Hoc enim nefas est, et iniquitas maxima.
12 tuli, joka kuluttaisi manalaan saakka ja hävittäisi kaiken saatuni.
Ignis est usque ad perditionem devorans, et omnia eradicans genimina.
13 Jos minä pidin halpana palvelijani ja palvelijattareni oikeuden, kun heillä oli riita minun kanssani,
Si contempsi subire judicium cum servo meo et ancilla mea, cum disceptarent adversum me:
14 niin mitä minä tekisin, jos Jumala nousisi, ja mitä vastaisin hänelle, jos hän kävisi tutkimaan?
quid enim faciam cum surrexerit ad judicandum Deus? et cum quæsierit, quid respondebo illi?
15 Eikö sama, joka äidin kohdussa loi minut, luonut häntäkin, eikö sama meitä äidin sydämen alla valmistanut?
Numquid non in utero fecit me, qui et illum operatus est, et formavit me in vulva unus?
16 Olenko minä kieltänyt vaivaisilta heidän toivomuksensa ja saattanut lesken silmät sammumaan?
Si negavi quod volebant pauperibus, et oculos viduæ expectare feci;
17 Olenko syönyt leipäpalani yksinäni, orvonkin saamatta syödä siitä?
si comedi buccellam meam solus, et non comedit pupillus ex ea
18 En, vaan nuoruudestani saakka minä kasvatin häntä niinkuin oma isä ja äitini kohdusta asti minä holhosin häntä.
(quia ab infantia mea crevit mecum miseratio, et de utero matris meæ egressa est mecum);
19 Jos minä näin menehtyväisen vaatteetonna ja köyhän verhoa vailla,
si despexi pereuntem, eo quod non habuerit indumentum, et absque operimento pauperem;
20 jos hänen lanteensa eivät minua siunanneet eikä hän saanut lämmitellä minun karitsaini villoilla,
si non benedixerunt mihi latera ejus, et de velleribus ovium mearum calefactus est;
21 jos minä puin nyrkkiä orvolle, kun näin puoltani pidettävän portissa,
si levavi super pupillum manum meam, etiam cum viderem me in porta superiorem:
22 niin irtautukoon olkapääni hartiastani, ja murtukoon käsivarteni sijoiltansa.
humerus meus a junctura sua cadat, et brachium meum cum suis ossibus confringatur.
23 Sillä silloin olisi minun peljättävä turmiota Jumalalta, enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä.
Semper enim quasi tumentes super me fluctus timui Deum, et pondus ejus ferre non potui.
24 Jos minä panin uskallukseni kultaan ja sanoin hienolle kullalle: 'Sinä olet minun turvani',
Si putavi aurum robur meum, et obrizo dixi: Fiducia mea;
25 jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri ja että käteni oli saanut paljon hankituksi,
si lætatus sum super multis divitiis meis, et quia plurima reperit manus mea;
26 jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti, ja kuuta, joka ylhänä vaelsi,
si vidi solem cum fulgeret, et lunam incedentem clare,
27 sydämeni antautui salaa vieteltäväksi ja käteni niille suudelmia heitti,
et lætatum est in abscondito cor meum, et osculatus sum manum meam ore meo:
28 niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos, sillä minä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan.
quæ est iniquitas maxima, et negatio contra Deum altissimum.
29 Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta, riemusta hykähtänyt, kun häntä onnettomuus kohtasi?
Si gavisus sum ad ruinam ejus qui me oderat, et exsultavi quod invenisset eum malum:
30 En ole sallinut suuni syntiä tehdä, kiroten vaatia hänen henkeänsä.
non enim dedi ad peccandum guttur meum, ut expeterem maledicens animam ejus.
31 Eikö täydy minun talonväkeni myöntää, että kukin on saanut lihaa yllin kyllin?
Si non dixerunt viri tabernaculi mei: Quis det de carnibus ejus, ut saturemur?
32 Muukalaisen ei tarvinnut yötä ulkona viettää; minä pidin oveni auki tielle päin.
foris non mansit peregrinus: ostium meum viatori patuit.
33 Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikkomuksiani, kätkenyt poveeni pahat tekoni,
Si abscondi quasi homo peccatum meum, et celavi in sinu meo iniquitatem meam;
34 säikkyen suurta joukkoa ja kaiken heimon ylenkatsetta peljäten, niin että pysyin hiljaa, ovestani ulkonematta?
si expavi ad multitudinem nimiam, et despectio propinquorum terruit me: et non magis tacui, nec egressus sum ostium.
35 Oi, jospa joku kuuntelisi minua! Katso, tuossa on puumerkkini! Kaikkivaltias vastatkoon minulle! Jospa saisin riitapuoleni kirjoittamaan syytekirjan!
Quis mihi tribuat auditorem, ut desiderium meum audiat Omnipotens, et librum scribat ipse qui judicat,
36 Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin, sitoisin sen päähäni seppeleeksi.
ut in humero meo portem illum, et circumdem illum quasi coronam mihi?
37 Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani ja astuisin hänen eteensä niinkuin ruhtinas.
Per singulos gradus meos pronuntiabo illum, et quasi principi offeram eum.
38 Jos peltoni huusi minua vastaan ja sen vaot kaikki itkivät,
Si adversum me terra mea clamat, et cum ipsa sulci ejus deflent:
39 jos kulutin sen voiman maksamatta ja saatoin sen haltijat huokaamaan,
si fructus ejus comedi absque pecunia, et animam agricolarum ejus afflixi:
40 niin kasvakoon nisun sijasta orjantappuroita ja ohran sijasta rikkaruohoa." Tähän päättyvät Jobin puheet.
pro frumento oriatur mihi tribulus, et pro hordeo spina. Finita sunt verba Job.
