Jobin 31

1 "Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa: kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen!

I made a covenant with mine eyes, and I will not think upon a virgin.

2 Minkä osan antaisi silloin Jumala ylhäältä, minkä perintöosan Kaikkivaltias korkeudesta?

Now what portion has God given from above? and is there an inheritance [given] of the Mighty One from the highest?

3 Tuleehan väärälle turmio ja onnettomuus väärintekijöille.

Alas! destruction to the unrighteous, and rejection to them that do iniquity.

4 Eikö hän näkisi minun teitäni ja laskisi kaikkia minun askeleitani?

Will he not see my way, and number all my steps?

5 Jos minä ikinä valheessa vaelsin, jos jalkani kiiruhti petokseen,

But if I had gone with scorners, and if too my foot has hasted to deceit:

6 punnitkoon minut Jumala oikealla vaa'alla, ja hän on huomaava minun nuhteettomuuteni.

(for I am weighed in a just balance, and the Lord knows my innocence: )

7 Jos minun askeleeni poikkesivat tieltä ja minun sydämeni seurasi silmiäni tahi tahra tarttui minun käsiini,

if my foot has turned aside out of the way, or if mine heart has followed mine eye, and if too I have touched gifts with my hands;

8 niin syököön toinen, mitä minä kylvän, ja minun vesani revittäköön juurinensa.

then let me sow, and let others eat; and let me be uprooted on the earth.

9 Jos minun sydämeni hullaantui toisen vaimoon ja minä väijyin lähimmäiseni ovella,

If my heart has gone forth after another man's wife, and if I laid wait at her doors;

10 niin jauhakoon oma vaimoni vieraalle, ja halailkoot häntä muut;

then let my wife also please another, and let my children be brought low.

11 sillä se olisi ollut ilkityö ja raskaasti rangaistava rikos,

For the rage of anger is not to be controlled, [in the case] of defiling [another] man's wife.

12 tuli, joka kuluttaisi manalaan saakka ja hävittäisi kaiken saatuni.

For it is a fire burning on every side, and whomsoever it attacks, it utterly destroys.

13 Jos minä pidin halpana palvelijani ja palvelijattareni oikeuden, kun heillä oli riita minun kanssani,

And if too I despised the judgment of my servant or [my] handmaid, when they pleaded with me;

14 niin mitä minä tekisin, jos Jumala nousisi, ja mitä vastaisin hänelle, jos hän kävisi tutkimaan?

what then shall I do if the Lord should try me? and if also he should at all visit me, can I make an answer?

15 Eikö sama, joka äidin kohdussa loi minut, luonut häntäkin, eikö sama meitä äidin sydämen alla valmistanut?

Were not they too formed as I also was formed in the womb? yea, we were formed in the same womb.

16 Olenko minä kieltänyt vaivaisilta heidän toivomuksensa ja saattanut lesken silmät sammumaan?

But the helpless missed not whatever need they had, and I did not cause the eye of the widow to fail.

17 Olenko syönyt leipäpalani yksinäni, orvonkin saamatta syödä siitä?

And if too I ate my morsel alone, and did not impart [of it] to the orphan;

18 En, vaan nuoruudestani saakka minä kasvatin häntä niinkuin oma isä ja äitini kohdusta asti minä holhosin häntä.

(for I nourished [them] as a father from my youth and guided [them] from my mother's womb.)

19 Jos minä näin menehtyväisen vaatteetonna ja köyhän verhoa vailla,

And if too I overlooked the naked as he was perishing, and did not clothe him;

20 jos hänen lanteensa eivät minua siunanneet eikä hän saanut lämmitellä minun karitsaini villoilla,

and if the poor did not bless me, and their shoulders were [not] warmed with the fleece of my lambs;

21 jos minä puin nyrkkiä orvolle, kun näin puoltani pidettävän portissa,

if I lifted my hand against an orphan, trusting that my strength was far superior [to his]:

22 niin irtautukoon olkapääni hartiastani, ja murtukoon käsivarteni sijoiltansa.

let them my shoulder start from the blade-bone, and my arm be crushed off from the elbow.

23 Sillä silloin olisi minun peljättävä turmiota Jumalalta, enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä.

For the fear of the Lord constrained me, and I cannot bear up by reason of his burden.

24 Jos minä panin uskallukseni kultaan ja sanoin hienolle kullalle: 'Sinä olet minun turvani',

If I made gold my treasure, and if too I trusted the precious stone;

25 jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri ja että käteni oli saanut paljon hankituksi,

and if too I rejoiced when my wealth was abundant, and if too I laid my hand on innumerable [treasures]:

26 jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti, ja kuuta, joka ylhänä vaelsi,

(do we not see the shining sun eclipsed, and the moon waning? for they have not [power to continue]: )

27 sydämeni antautui salaa vieteltäväksi ja käteni niille suudelmia heitti,

and if my heart was secretly deceived, and if I have laid my hand upon my mouth and kissed it:

28 niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos, sillä minä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan.

let this also then be reckoned to me as the greatest iniquity: for I [should] have lied against the Lord Most High.

29 Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta, riemusta hykähtänyt, kun häntä onnettomuus kohtasi?

And if too I was glad at the fall of mine enemies, and mine heart said, Aha!

30 En ole sallinut suuni syntiä tehdä, kiroten vaatia hänen henkeänsä.

let then mine ear hear my curse, and let me be a byword among my people in my affliction.

31 Eikö täydy minun talonväkeni myöntää, että kukin on saanut lihaa yllin kyllin?

And if too my handmaids have often said, Oh that we might be satisfied with his flesh; (whereas I was very kind:

32 Muukalaisen ei tarvinnut yötä ulkona viettää; minä pidin oveni auki tielle päin.

for the stranger did not lodge without, and my door was opened to every one that came: )

33 Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikkomuksiani, kätkenyt poveeni pahat tekoni,

or if too having sinned unintentionally, I hid my sin;

34 säikkyen suurta joukkoa ja kaiken heimon ylenkatsetta peljäten, niin että pysyin hiljaa, ovestani ulkonematta?

(for I did not stand in awe of a great multitude, so as not to declare boldly before them: ) and if too I permitted a poor man to go out of my door with an empty bosom:

35 Oi, jospa joku kuuntelisi minua! Katso, tuossa on puumerkkini! Kaikkivaltias vastatkoon minulle! Jospa saisin riitapuoleni kirjoittamaan syytekirjan!

(Oh that I had a hearer, ) and if I had not feared the hand of the Lord; and [as to] the written charge which I had against any one,

36 Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin, sitoisin sen päähäni seppeleeksi.

I would place [it] as a chaplet on my shoulders, and read it.

37 Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani ja astuisin hänen eteensä niinkuin ruhtinas.

And if I did not read it and return it, having taken nothing from the debtor:

38 Jos peltoni huusi minua vastaan ja sen vaot kaikki itkivät,

If at any time the land groaned against me, and if its furrows mourned together;

39 jos kulutin sen voiman maksamatta ja saatoin sen haltijat huokaamaan,

and if I ate its strength alone without price, and if I too grieved the heart of the owner of the soil, by taking [aught] from [him]:

40 niin kasvakoon nisun sijasta orjantappuroita ja ohran sijasta rikkaruohoa." Tähän päättyvät Jobin puheet.

then let the nettle come up to me instead of wheat, and a bramble instead of barley. And Job ceased speaking.