Jobin 29

1 Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi:

ヨブまた語をつぎて曰く

2 "Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,

嗚呼過にし年月のごとくならまほし 神の我を護りたまへる日のごとくならまほし

3 jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki!

かの時には彼の燈火わが首の上に輝やき彼の光明によりて我黑暗を歩めり

4 Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä,

わが壯なりし日のごとくならまほし 彼時には神の恩惠わが幕屋の上にありき

5 jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät,

かの時には全能者なほ我とともに在し わが子女われの周圍にありき

6 jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja!

乳ながれてわが足跡を洗ひ 我が傍なる磐油を灌ぎいだせり

7 Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille,

かの時には我いでて邑の門に上りゆき わが座を街衢に設けたり

8 niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,

少き者は我を見て隱れ 老たる者は起あがりて立ち

9 päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen.

牧伯たる者も言談ずしてその口に手を當て

10 Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen.

貴き者も聲ををさめてその舌を上顎に貼たりき

11 Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti;

我事を耳に聞る者は我を幸福なりと呼び 我を目に見たる者はわがために證據をなしぬ

12 minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut.

是は我助力を求むる貧しき者を拯ひ 孤子および助くる人なき者を拯ひたればなり

13 Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan.

亡びんとせし者われを祝せり 我また寡婦の心をして喜び歌はしめたり

14 Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.

われ正義を衣また正義の衣る所となれり 我が公義は袍のごとく冠冕のごとし

15 Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.

われは盲目の目となり跛者の足となり

16 Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin.

貧き者の父となり知ざる者の訴訟の由を究め

17 Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa.

惡き者の牙を折り その齒の間より獲物を取いだせり

18 Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka.

我すなはち言けらく 我はわが巣に死ん 我が日は砂の如く多からん

19 Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani.

わが根は水の邊に蔓り 露わが枝に終夜おかん

20 Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.'

わが榮光はわが身に新なるべくわが弓はわが手に何時も強からんと

21 He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.

人々われに聽き默して我が敎を俟ち

22 Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin.

わが言し後は彼等言を出さず 我説ところは彼等に甘露のごとく

23 He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle.

かれらは我を望み待つこと雨のごとく 口を開きて仰ぐこと春の雨のごとくなりき

24 Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet.

われ彼等にむかひて笑ふとも彼等は敢て眞實とおもはず我面の光を彼等は除くことをせざりき

25 Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa."

われは彼等のために道を擇び その首として座を占め 軍中の王のごとくして居り また哀哭者を慰さむる人のごとくなりき