Jobin 28

1 "Hopeallakin on suonensa ja löytöpaikkansa kullalla, joka puhdistetaan;

Silfret hafver sin gång, och guldet sitt rum, der det verkas.

2 rauta otetaan maasta, ja kivestä sulatetaan vaski.

Jern tager man utaf jordene, och utaf stenar smälter man koppar.

3 Tehdään loppu pimeydestä, ja tutkitaan tyystin kivi, jonka synkkä pilkkopimeä peittää.

På mörkret varder ju en tid ände, och finner ju någor på sistone det fördolda.

4 Kaivos louhitaan syvälle maan asujain alle; unhotettuina he riippuvat siellä ilman jalan tukea, heiluvat kaukana ihmisten ilmoilta.

Det springer ut en sådana bäck, att de, som bo deromkring, icke kunna gå deröfver till fots; han varder menniskomen allt för djup, och flyter sin kos.

5 Maasta kasvaa leipä, mutta maan uumenet mullistetaan kuin tulen voimalla.

Man får ock eld nedan utu jordene; der dock ofvantill bröd växer.

6 Sen kivissä on safiirilla sijansa, siellä on kultahiekkaa.

Man finner saphir på somlig rum, och jordklimpar, der guld är uti.

7 Polkua sinne ei tiedä kotka, eikä haukan silmä sitä havaitse.

Den stigen hafver ingen fogel kunnat, och intet gamsöga sett;

8 Sitä eivät astu ylväät eläimet, ei leijona sitä kulje.

De stolta barn hafva icke trampat honom, och intet lejon gångit deruppå.

9 Siellä käydään käsiksi kovaan kiveen, ja vuoret mullistetaan juuriaan myöten.

Bär man också handena på stenen, och grafver bergen omkull.

10 Kallioihin murretaan käytäviä, ja silmä näkee kaikkinaiset kalleudet.

Man grafver bäcker utu hällebergen, och allt det kosteligit är, ser ögat.

11 Vesisuonet estetään tihkumasta, ja salatut saatetaan päivänvaloon.

Man förtager strömmom vattnet, och hafver fram i ljuset det derutinnan fördoldt är.

12 Mutta viisaus-mistä se löytyy, ja missä on ymmärryksen asuinpaikka?

Huru vill man nu vishet finna, och hvar är rummet till förståndighet?

13 Ei tunne ihminen sille vertaa, eikä sitä löydy elävien maasta.

Ingen vet hvar hon ligger; och varder icke funnen i de lefvandes lande.

14 Syvyys sanoo: 'Ei ole se minussa', ja meri sanoo: 'Ei se ole minunkaan tykönäni'.

Afgrundet säger: Hon är icke i mig; och hafvet säger: När mig är hon icke.

15 Sitä ei voida ostaa puhtaalla kullalla, eikä sen hintaa punnita hopeassa.

Man kan icke gifva der penningar före, ej heller silfver uppväga, till att betala henne med.

16 Ei korvaa sitä Oofirin kulta, ei kallis onyks-kivi eikä safiiri.

Hon räknas icke vid Ophiriskt guld, eller vid kostelig onich och saphir;

17 Ei vedä sille vertoja kulta eikä lasi, eivät riitä sen vaihtohinnaksi aitokultaiset kalut.

Guld och diamant kan icke liknas dervid, ej heller kan hon tillbytas för gyldene klenodier.

18 Koralleja ja kristalleja ei sen rinnalla mainita, ja viisauden omistaminen on helmiä kalliimpi.

Ramoth och Gabis aktar man intet; hon är högre aktad än perlor.

19 Ei vedä sille vertoja Etiopian topaasi, ei korvaa sitä puhdas kulta.

Topats af Ethiopien varder icke lika skattad emot henne, och det renaste guld gäller icke deremot.

20 Mistä siis tulee viisaus ja missä on ymmärryksen asuinpaikka?

Hvadan kommer då visheten? Och hvar är rummet till förståndigheten?

21 Se on peitetty kaiken elävän silmiltä, salattu taivaan linnuiltakin.

Hon är fördold för allas lefvandes ögon, och öfverskyld för foglarna under himmelen.

22 Manala ja kuolema sanovat: 'Korvamme ovat kuulleet siitä vain kerrottavan'.

Fördömelsen och döden säga: Vi hafve med vår öron hört hennes rykte.

23 Jumala tietää tien sen luokse, hän tuntee sen asuinpaikan.

Gud vet vägen dertill, och känner hennes rum.

24 Sillä hän katsoo maan ääriin saakka, hän näkee kaiken, mitä taivaan alla on.

Förty han ser jordenes ända, och skådar allt det under himmelen är;

25 Kun hän antoi tuulelle voiman ja määräsi mitalla vedet,

Så att han gifver vädrena sina vigt, och vattnena sitt matt.

26 kun hän sääti lain sateelle ja ukkospilvelle tien,

Då han satte regnena ett mål före, och tordönenom och ljungeldenom sin väg,

27 silloin hän sen näki ja ilmoitti, toi sen esille ja sen myös tutki.

Då såg han henne, och räknade henne; tillredde henne, och fann henne;

28 Ja ihmiselle hän sanoi: 'Katso, Herran pelko-se on viisautta, ja pahan karttaminen on ymmärrystä'."

Och sade till menniskona: Si, Herrans fruktan är vishet; och fly det onda är förståndighet.