Jobin 28

1 "Hopeallakin on suonensa ja löytöpaikkansa kullalla, joka puhdistetaan;

Habet argentum venarum suarum principia, et auro locus est in quo conflatur.

2 rauta otetaan maasta, ja kivestä sulatetaan vaski.

Ferrum de terra tollitur, et lapis solutus calore in æs vertitur.

3 Tehdään loppu pimeydestä, ja tutkitaan tyystin kivi, jonka synkkä pilkkopimeä peittää.

Tempus posuit tenebris, et universorum finem ipse considerat: lapidem quoque caliginis et umbram mortis.

4 Kaivos louhitaan syvälle maan asujain alle; unhotettuina he riippuvat siellä ilman jalan tukea, heiluvat kaukana ihmisten ilmoilta.

Dividit torrens a populo peregrinante eos quos oblitus est pes egentis hominis, et invios.

5 Maasta kasvaa leipä, mutta maan uumenet mullistetaan kuin tulen voimalla.

Terra de qua oriebatur panis, in loco suo igni subversa est.

6 Sen kivissä on safiirilla sijansa, siellä on kultahiekkaa.

Locus sapphiri lapides ejus, et glebæ illius aurum.

7 Polkua sinne ei tiedä kotka, eikä haukan silmä sitä havaitse.

Semitam ignoravit avis, nec intuitus est eam oculus vulturis.

8 Sitä eivät astu ylväät eläimet, ei leijona sitä kulje.

Non calcaverunt eam filii institorum, nec pertransivit per eam leæna.

9 Siellä käydään käsiksi kovaan kiveen, ja vuoret mullistetaan juuriaan myöten.

Ad silicem extendit manum suam: subvertit a radicibus montes.

10 Kallioihin murretaan käytäviä, ja silmä näkee kaikkinaiset kalleudet.

In petris rivos excidit, et omne pretiosum vidit oculus ejus.

11 Vesisuonet estetään tihkumasta, ja salatut saatetaan päivänvaloon.

Profunda quoque fluviorum scrutatus est, et abscondita in lucem produxit.

12 Mutta viisaus-mistä se löytyy, ja missä on ymmärryksen asuinpaikka?

Sapientia vero ubi invenitur? et quis est locus intelligentiæ?

13 Ei tunne ihminen sille vertaa, eikä sitä löydy elävien maasta.

Nescit homo pretium ejus, nec invenitur in terra suaviter viventium.

14 Syvyys sanoo: 'Ei ole se minussa', ja meri sanoo: 'Ei se ole minunkaan tykönäni'.

Abyssus dicit: Non est in me, et mare loquitur: Non est mecum.

15 Sitä ei voida ostaa puhtaalla kullalla, eikä sen hintaa punnita hopeassa.

Non dabitur aurum obrizum pro ea, nec appendetur argentum in commutatione ejus.

16 Ei korvaa sitä Oofirin kulta, ei kallis onyks-kivi eikä safiiri.

Non conferetur tinctis Indiæ coloribus, nec lapidi sardonycho pretiosissimo vel sapphiro.

17 Ei vedä sille vertoja kulta eikä lasi, eivät riitä sen vaihtohinnaksi aitokultaiset kalut.

Non adæquabitur ei aurum vel vitrum, nec commutabuntur pro ea vasa auri.

18 Koralleja ja kristalleja ei sen rinnalla mainita, ja viisauden omistaminen on helmiä kalliimpi.

Excelsa et eminentia non memorabuntur comparatione ejus: trahitur autem sapientia de occultis.

19 Ei vedä sille vertoja Etiopian topaasi, ei korvaa sitä puhdas kulta.

Non adæquabitur ei topazius de Æthiopia, nec tincturæ mundissimæ componetur.

20 Mistä siis tulee viisaus ja missä on ymmärryksen asuinpaikka?

Unde ergo sapientia venit? et quis est locus intelligentiæ?

21 Se on peitetty kaiken elävän silmiltä, salattu taivaan linnuiltakin.

Abscondita est ab oculis omnium viventium: volucres quoque cæli latet.

22 Manala ja kuolema sanovat: 'Korvamme ovat kuulleet siitä vain kerrottavan'.

Perditio et mors dixerunt: Auribus nostris audivimus famam ejus.

23 Jumala tietää tien sen luokse, hän tuntee sen asuinpaikan.

Deus intelligit viam ejus, et ipse novit locum illius.

24 Sillä hän katsoo maan ääriin saakka, hän näkee kaiken, mitä taivaan alla on.

Ipse enim fines mundi intuetur, et omnia quæ sub cælo sunt respicit.

25 Kun hän antoi tuulelle voiman ja määräsi mitalla vedet,

Qui fecit ventis pondus, et aquas appendit in mensura.

26 kun hän sääti lain sateelle ja ukkospilvelle tien,

Quando ponebat pluviis legem, et viam procellis sonantibus:

27 silloin hän sen näki ja ilmoitti, toi sen esille ja sen myös tutki.

tunc vidit illam et enarravit, et præparavit, et investigavit.

28 Ja ihmiselle hän sanoi: 'Katso, Herran pelko-se on viisautta, ja pahan karttaminen on ymmärrystä'."

Et dixit homini: Ecce timor Domini, ipsa est sapientia; et recedere a malo, intelligentia.