Jobin 26

1 Job vastasi ja sanoi:

Alors, répondant, Job dit:

2 "Kuinka oletkaan auttanut voimatonta, tukenut heikkoa käsivartta!

De qui es-tu l’aide? est-ce d’un homme faible? et soutiens-tu le bras de celui qui n’est pas fort?

3 Kuinka oletkaan neuvonut taitamatonta ja ilmituonut paljon ymmärrystä!

À qui as-tu donné conseil? sans doute à celui qui n’a pas de sagesse, et tu as montré ta prudence très grande.

4 Kenelle oikein olet puheesi pitänyt, ja kenen henki on sinusta käynyt?

Qui as-tu voulu enseigner? n’est-ce pas celui qui a créé le souffle de la vie?

5 Haamut alhaalla värisevät, vetten ja niiden asukasten alla.

Voilà que gémissent sous les eaux les géants et ceux qui habitent avec eux.

6 Paljaana on tuonela hänen edessänsä, eikä ole manalalla peitettä. (Sheol h7585)

L’enfer est nu devant lui, et l’abîme n’a aucun voile. (Sheol h7585)

7 Pohjoisen hän kaarruttaa autiuden ylle, ripustaa maan tyhjyyden päälle.

C’est lui qui étend l’aquilon sur le vide, et suspend la terre sur le néant.

8 Hän sitoo vedet pilviinsä, eivätkä pilvet halkea niiden alla.

C’est lui qui lie les eaux dans ses nuées, afin qu’elles ne tombent pas toutes ensemble en bas.

9 Hän peittää valtaistuimensa näkyvistä, levittää pilvensä sen ylitse.

C’est lui qui tient cachée la face de son trône, et qui étend sur lui son nuage.

10 Hän on vetänyt piirin vetten pinnalle, siihen missä valo päättyy pimeään.

Il a posé des limites autour des eaux pour les retenir jusqu’à ce que finissent la lumière et les ténèbres.

11 Taivaan patsaat huojuvat ja hämmästyvät hänen nuhtelustaan.

Les colonnes des cieux frémissent, et elles tremblent à son clin d’œil.

12 Voimallansa hän kuohutti meren, ja taidollansa hän ruhjoi Rahabin.

Par sa puissance, soudain les mers se sont rassemblées, et sa prudence a frappé le superbe.

13 Hänen henkäyksestään kirkastui taivas; hänen kätensä lävisti kiitävän lohikäärmeen.

Son esprit a orné les cieux, et, sa main agissant, un serpent tortueux a été produit.

14 Katso, nämä ovat ainoastaan hänen tekojensa äärten häämötystä, ja kuinka hiljainen onkaan kuiskaus, jonka hänestä kuulemme! Mutta kuka käsittää hänen väkevyytensä jylinän?"

Voilà ce qui a été dit d’une partie de ses voies; et si c’est avec peine que nous avons entendu un petit mot de sa parole, qui pourra contempler l’éclat des tonnerres de sa grandeur?