Jobin 23

1 Job vastasi ja sanoi:

Darauf erwidert Job und spricht:

2 "Tänäänkin on valitukseni niskoittelua! Minun käteni on raskas huokaukseni tähden.

"Auch heut ist meine Klage bitter; ich lege allen Nachdruck auf mein Seufzen.

3 Oi, jospa tietäisin, kuinka löytää hänet, jospa pääsisin hänen asunnolleen!

Ach, daß ich ihn zu finden wüßte, vor seinen Stuhl gelangen könnte

4 Minä esittäisin hänelle riita-asian ja täyttäisin suuni todisteilla.

und dürfte meine Sache ihm vorlegen und mit Beweisen meinen Mund anfüllen

5 Tahtoisinpa tietää, mitä hän minulle vastaisi, ja kuulla, mitä hän minulle sanoisi.

und dürfte seine Antwort hören, vernehmen, was er mir zu sagen weiß!

6 Riitelisikö hän kanssani suurella voimallansa? Ei, hän vain tarkkaisi minua.

Ob er mit starken Gründen mit mir rechten wollte, ob er in Staunen mich versetzen könnte?

7 Silloin käräjöisi hänen kanssaan rehellinen mies, ja minä pelastuisin tuomaristani ainiaaksi.

Da stünde dann ein braver Mann vor ihm; ich wäre dann für immer meiner Richter ledig.

8 Katso, minä menen itään, mutta ei ole hän siellä; menen länteen, enkä häntä huomaa;

Doch wenn ich ostwärts geh, so läßt er sich nicht finden, und westwärts, so gewahr ich ihn auch nicht.

9 jos hän pohjoisessa toimii, en häntä erota, jos hän kääntyy etelään, en häntä näe.

Und wäre er im Norden, ich sähe ihn doch nicht, und böge er nach Süden ab, ich schaute ihn doch nirgends.

10 Sillä hän tietää, kussa minä kuljen. Jos hän tutkisi minut, kullan kaltaisena minä selviäisin.

Mein Weg, auf dem ich stehe, ist ihm wohlbekannt, und prüft er mich, dann würde er wie Gold mich finden.

11 Hänen askeleissaan on minun jalkani pysynyt, hänen tietänsä olen noudattanut siltä poikkeamatta.

Mein Fuß ging stets in seinen Gleisen; ich wankte nicht von seinem Weg.

12 Hänen huultensa käskystä en ole luopunut, hänen suunsa sanat minä olen kätkenyt tarkemmin kuin omat päätökseni.

Von seiner Lippe Lehre wich ich nicht; und seines Mundes Worte hob ich ohnegleichen auf.

13 Mutta hän pysyy samana, kuka voi häntä estää? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee.

Er ist nun wahrhaft einzigartig. Wer kann ihm wehren? Was er beschließt, das führt er aus.

14 Niin, hän antaa täydellisesti minulle määrätyn osan, ja sellaista on hänellä vielä tallella paljon.

Er will mein Maß erfüllen, und solcherlei hat er noch viel bei sich.

15 Sentähden valtaa minut kauhu hänen kasvojensa edessä; kun sitä ajattelen, peljästyn häntä.

Drum bin ich über ihn erschrocken; mir graut vor ihm, wenn ich dran denke.

16 Jumala on lannistanut minun rohkeuteni, Kaikkivaltias on minut kauhistuttanut.

Gebrochen hat das Herz mir Gott; mit Schrecken hat mich der Allmächtige erfüllt.

17 Sillä en menehdy pimeän tähden, en oman itseni tähden, jonka pimeys peittää."

Denn ob des Dunkels fühle ich mich schon vernichtet, dieweil in Düsterkeit gehüllt ich bin."