Jobin 19

1 Job vastasi ja sanoi:

Darauf erwidert Job und spricht:

2 "Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja runtelette minua sanoillanne?

"Wie lange peinigt ihr mich noch, zermartert mich mit euren Worten?

3 Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte.

Wohl dutzendmal versuchtet ihr, mir eine Niederlage zu bereiten. Ihr schämt euch nicht, zum Angriff gegen mich zu schreiten.

4 Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani?

Ist's wahr, daß wirklich ich geirrt und daß im Irrtum ich verharre?

5 Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?

Wollt ihr gar groß tun gegen mich, so müßt ihr meine Schande mir beweisen.

6 Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.

So seht doch ein, daß Gott mir Hindernisse legt! Er hat mich in sein Netz verstrickt.

7 Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.

Ich schreie: 'Ha, Gewalttat'; niemand hört's. Ich rufe, und mein Recht bleibt aus.

8 Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni.

Er hat mir meinen Weg verbaut, und meinen Pfad in Finsternis gehüllt.

9 Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni.

Der Ehre hat er mich beraubt, die Krone mir vom Haupt gerissen,

10 Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.

zerschmettert mich, daß ich zerfahren und reißt, wie einen Baum, so mir das Hoffen aus.

11 Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa.

Sein Zorn ist wider mich entbrannt; er achtet mich als seinen Feind.

12 Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät minun majani ympärille.

All seine Scharen rücken an, erbauen einen Damm gerade auf mich zu und lagern rings sich um mein Zelt.

13 Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.

Mich lassen meine Brüder; Vertraute gehen von mir.

14 Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut.

Nachbarn und Freunde bleiben aus, und meines Hauses Schützlinge vergessen mich.

15 Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.

Die Mägde achten mich für einen Fremden; ein Unbekannter bin ich ihnen.

16 Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.

Der Knecht hört nicht, wenn ich ihn rufe; ich muß ihn buchstäblich aufsuchen.

17 Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä.

Und für mein Weib ist meine Zuneigung ein Ekel und meine Zärtlichkeiten meinen eigenen Kindern.

18 Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.

Sogar die Buben, sie verachten mich; sie spotten meiner, wenn ich mich erhebe.

19 Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.

Die Mindesten aus meinem Kreis verabscheun mich; es wenden, die ich gerngehabt, sich gegen mich.

20 Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.

An meiner Haut, an meinem Fleisch klebt mein Gebein; mit meinen Narben bin ich einzig da.

21 Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.

Erbarmet euch! Erbarmet euch, ihr meine Freunde! Denn Gottes Hand hat mich getroffen.

22 Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun lihastani?

Warum verfolgt ihr mich wie Gott? Habt ihr an mir noch nicht genug?

23 Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan,

Ach, möchten meine Worte aufgezeichnet und in ein Buch geschrieben werden,

24 rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!

auf Blei mit Eisenstift, auf ewig in den Fels gehauen!

25 Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.

Ich weiß bestimmt, für mich lebt ein Verteidiger, und schließlich tritt er doch auf Erden auf.

26 Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.

Dann ändert sich mein Körper hier; ich schaue Gott in meinem Leibe.

27 Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet-eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.

Den ich für mich ersehne, den sehe ich allein und niemand sonst; mag auch das Herz mir in der Brust hinschwinden.

28 Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!' -minusta muka löydetään asian juuri-

Ihr sprechet ja: 'Womit nur wollen gegen ihn wir vorgehen, da doch der Hauptgrund jetzt bei ihm gefunden ist?'

29 niin peljätkää miekkaa, sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että tuomari on."

Nur hütet euch vor der Verleumdung! Verleumdung ist ja Gift und Sünde, daß ihr erfahrt, was richten heißt."