Jobin 16
1 Job vastasi ja sanoi:
Respondens autem Job, dixit:
2 "Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki.
[Audivi frequenter talia: consolatores onerosi omnes vos estis.
3 Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?
Numquid habebunt finem verba ventosa? aut aliquid tibi molestum est, si loquaris?
4 Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun sijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,
Poteram et ego similia vestri loqui, atque utinam esset anima vestra pro anima mea: consolarer et ego vos sermonibus, et moverem caput meum super vos;
5 rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.
roborarem vos ore meo, et moverem labia mea, quasi parcens vobis.
6 Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?
Sed quid agam? Si locutus fuero, non quiescet dolor meus, et si tacuero, non recedet a me.
7 Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni
Nunc autem oppressit me dolor meus, et in nihilum redacti sunt omnes artus mei.
8 ja olet minut kukistanut-siitä muka tuli todistaja-ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä.
Rugæ meæ testimonium dicunt contra me, et suscitatur falsiloquus adversus faciem meam, contradicens mihi.
9 Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,
Collegit furorem suum in me, et comminans mihi, infremuit contra me dentibus suis: hostis meus terribilibus oculis me intuitus est.
10 he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan.
Aperuerunt super me ora sua, et exprobrantes percusserunt maxillam meam: satiati sunt pœnis meis.
11 Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin.
Conclusit me Deus apud iniquum, et manibus impiorum me tradidit.
12 Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen;
Ego ille quondam opulentus, repente contritus sum: tenuit cervicem meam, confregit me, et posuit me sibi quasi in signum.
13 hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni.
Circumdedit me lanceis suis; convulneravit lumbos meos: non pepercit, et effudit in terra viscera mea.
14 Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.
Concidit me vulnere super vulnus: irruit in me quasi gigas.
15 Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun.
Saccum consui super cutem meam, et operui cinere carnem meam.
16 Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys,
Facies mea intumuit a fletu, et palpebræ meæ caligaverunt.
17 vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.
Hæc passus sum absque iniquitate manus meæ, cum haberem mundas ad Deum preces.
18 Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!
Terra, ne operias sanguinem meum, neque inveniat in te locum latendi clamor meus:
19 Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa.
ecce enim in cælo testis meus, et conscius meus in excelsis.
20 Ystäväni pitävät minua pilkkanansa-Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,
Verbosi amici mei: ad Deum stillat oculus meus:
21 että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.
atque utinam sic judicaretur vir cum Deo, quomodo judicatur filius hominis cum collega suo.
22 Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jota en palaja."
Ecce enim breves anni transeunt, et semitam per quam non revertar ambulo.]
