Jobin 11

1 Sitten naemalainen Soofar lausui ja sanoi:

Respondens autem Sophar Naamathites, dixit:

2 "Jäisikö suulas puhe vastausta vaille, ja saisiko suupaltti olla oikeassa?

Numquid qui multa loquitur, non et audiet? aut vir verbosus iustificabitur?

3 Saattaisivatko jaarituksesi miehet vaikenemaan, niin että saisit pilkata, kenenkään sinua häpeään häätämättä?

Tibi soli tacebunt homines? et cum ceteros irriseris, a nullo confutaberis?

4 Sanoithan: 'Minun opetukseni on selkeä, ja minä olen puhdas sinun silmissäsi'.

Dixisti enim: Purus est sermo meus, et mundus sum in conspectu tuo.

5 Mutta jospa Jumala puhuisi ja avaisi huulensa sinua vastaan

Atque utinam Deus loqueretur tecum, et aperiret labia sua tibi,

6 ja ilmaisisi sinulle viisauden salaisuudet, että hänellä on ymmärrystä monin verroin! Silloin huomaisit, että Jumala on painanut unhoon montakin pahaa tekoasi.

Ut ostenderet tibi secreta sapientiae, et quod multiplex esset lex eius, et intelligeres quod multo minora exigaris ab eo, quam meretur iniquitas tua.

7 Sinäkö käsittäisit Jumalan tutkimattomuuden tahi pääsisit Kaikkivaltiaan täydellisyydestä perille?

Forsitan vestigia Dei comprehendes, et usque ad perfectum Omnipotentem reperies?

8 Se on korkea kuin taivas-mitä voit tehdä, syvempi kuin tuonela-mitä voit ymmärtää? (Sheol h7585)

Excelsior caelo est, et quid facies? profundior inferno, et unde cognosces? (Sheol h7585)

9 Se on pitempi kuin maa ja laveampi kuin meri.

Longior terra mensura eius, et latior mari.

10 Jos hän liitää paikalle ja vangitsee ja kutsuu oikeuden kokoon, niin kuka voi häntä estää?

Si subverterit omnia, vel in unum coarctaverit, quis contradicet ei?

11 Sillä hän tuntee valheen miehet, vääryyden hän näkee tarkkaamattakin.

Ipse enim novit hominum vanitatem, et videns iniquitatem, nonne considerat?

12 Onttopäinen mies voi viisastua ja villiaasin varsa ihmistyä.

Vir vanus in superbiam erigitur, et tamquam pullum onagri se liberum natum putat.

13 Jos sinäkin valmistat sydämesi ja ojennat kätesi hänen puoleensa-

Tu autem firmasti cor tuum, et expandisti ad eum manus tuas.

14 mutta jos kädessäsi on vääryys, heitä se kauas äläkä anna petoksen asua majoissasi-

Si iniquitatem, quae est in manu tua, abstuleris a te, et non manserit in tabernaculo tuo iniustitia:

15 silloin saat kohottaa kasvosi ilman häpeän tahraa, olet kuin vaskesta valettu etkä mitään pelkää.

Tunc levare poteris faciem tuam absque macula, et eris stabilis, et non timebis.

16 Silloin unhotat onnettomuutesi, muistelet sitä kuin vettä, joka on virrannut pois.

Miseriae quoque oblivisceris, et quasi aquarum quae praeterierunt recordaberis.

17 Elämäsi selkenee kirkkaammaksi keskipäivää, pimeänkin aika on niinkuin aamunkoitto.

Et quasi meridianus fulgor consurget tibi ad vesperam: et cum te consumptum putaveris, orieris ut lucifer.

18 Silloin olet turvassa, sillä sinulla on toivo; tähystelet-käyt turvallisesti levolle,

Et habebis fiduciam, proposita tibi spe, et defossus securus dormies.

19 asetut makaamaan, kenenkään peljättämättä, ja monet etsivät sinun suosiotasi.

Requiesces, et non erit qui te exterreat: et deprecabuntur faciem tuam plurimi.

20 Mutta jumalattomain silmät raukeavat; turvapaikka on heiltä mennyt, ja heidän toivonsa on huokaus."

Oculi autem impiorum deficient, et effugium peribit ab eis, et spes illorum abominatio animae.