Jesajan 63
1 Kuka tuolla tulee Edomista, tulipunaisissa vaatteissa Bosrasta, tuo puvultansa komea, joka uljaana astelee suuressa voimassansa? "Minä, joka puhun vanhurskautta, joka olen voimallinen auttamaan."
Who is this who comes from Edom [Red], with dyed garments from Bozrah? Who this who is glorious in his clothing, marching in the greatness of his strength? “It is I who speak in righteousness, mighty to save.”
2 Miksi on punaa sinun puvussasi, miksi ovat vaatteesi kuin viinikuurnan polkijan?
Why is your clothing red, and your garments like him who treads in the wine vat?
3 "Kuurnan minä poljin, minä yksinäni, ei ketään kansojen joukosta ollut minun kanssani; minä poljin heidät vihassani, tallasin heidät kiivaudessani, ja niin pirskui heidän vertansa vaatteilleni, ja minä tahrasin koko pukuni.
“I have trodden the wine press alone; and of the peoples, no one was with me: Yes, I trod them in my anger, and trampled them in my wrath. Their life-blood is sprinkled on my garments, and I have stained all my clothing.
4 Sillä koston päivä oli minun mielessäni ja minun lunastettujeni vuosi oli tullut.
For the day of vengeance was in my heart, and the year of my redeemed has come.
5 Ja minä katselin, mutta ei ollut auttajaa, ja minä ihmettelin, kun ei kukaan tueksi tullut. Silloin minun oma käsivarteni minua auttoi, ja minun vihani minua tuki.
I looked, and there was no one to help; and I wondered that there was no one to uphold: therefore my own arm brought salvation to me; and my own wrath upheld me.
6 Ja minä tallasin kansat vihassani ja juovutin heidät kiivaudellani; minä vuodatin maahan heidän verensä."
I trod down the peoples in my anger, and made them drunk in my wrath, and I poured out their life-blood on the earth.”
7 Herran armotöitä minä julistan, Herran ylistettäviä tekoja, kaikkea, mitä Herra on meille tehnyt, suurta hyvyyttä Israelin heimoa kohtaan, mitä hän on heille osoittanut laupeudessansa ja suuressa armossansa.
I will tell of the cheshed ·loving-kindnesses· of Adonai and the tehilahot ·praise songs· of Adonai, according to all that Adonai has given to us, and the great goodness toward the house of Israel [God prevails], which he has given to them according to his racham ·merciful love·, and according to the multitude of his cheshed ·loving-kindnesses·.
8 Ja hän sanoi: "Ovathan he minun kansani, he ovat lapsia, joissa ei ole vilppiä"; ja niin hän tuli heille vapahtajaksi.
For he said, “Surely, they are my people, children who will not deal falsely;” so he became their salvation.
9 Kaikissa heidän ahdistuksissansa oli hänelläkin ahdistus, ja hänen kasvojensa enkeli vapahti heidät. Rakkaudessaan ja sääliväisyydessään hän lunasti heidät, nosti heitä ja kantoi heitä kaikkina muinaisina päivinä.
In all their affliction he was afflicted, and ha mal'ak Yahweh [the Angel of He sustains breathing] saved them. In his love and in his pity he redeemed them. He bore them, and carried them all the days of old.
10 Mutta he niskoittelivat ja saattoivat murheelliseksi hänen Pyhän Henkensä; ja niin hän muuttui heidän viholliseksensa, hän itse soti heitä vastaan.
But they rebelled, and grieved his Ruach Kodesh [Holy Spirit]. Therefore he turned and became their enemy, and he himself fought against them.
11 Silloin hänen kansansa muisti muinaisia päiviä, muisti Moosesta: Missä on hän, joka toi heidät ylös merestä, heidät ynnä hänen laumansa paimenen? Missä on hän, joka pani tämän sydämeen Pyhän Henkensä;
Then he remembered the days of old, Moses [Drawn out] and his people, saying, “Where is he who brought them up out of the sea with the shepherds of his flock? Where is he who put his Ruach Kodesh [Holy Spirit] among them?”
12 hän, joka antoi kunniansa käsivarren kulkea Mooseksen oikealla puolella, joka halkaisi vedet heidän edestänsä tehdäkseen itsellensä iankaikkisen nimen;
Who caused his glorious arm to be at Moses [Drawn out]’ right hand? Who divided the waters before them, to make himself an everlasting name?
13 hän, joka kuljetti heitä syvyyksissä niinkuin hevosia erämaassa, eivätkä he kompastelleet?
Who led them through the depths, like a horse in the wilderness, so that they didn’t stumble?
14 Niinkuin karja astuu alas laaksoon, niin vei Herran Henki heidät lepoon. Niin sinä olet kansaasi johdattanut, tehdäksesi itsellesi kunniallisen nimen.
As the livestock that go down into the valley, Ruach Yahweh [Spirit of He sustains breathing] caused them to rest. So you led your people, to make yourself a glorious name.
15 Katsele taivaasta, katso pyhyytesi ja kirkkautesi asunnosta. Missä on sinun kiivautesi ja voimalliset tekosi? Sinun sydämesi sääli ja sinun armahtavaisuutesi ovat minulta sulkeutuneet.
Look down from heaven, and see from the habitation of your holiness and of your glory. Where are your zeal and your mighty acts? The yearning of your heart and your racham ·compassionate love· is restrained toward me.
16 Sinähän olet meidän isämme, sillä Aabraham ei meistä tiedä eikä Israel meitä tunne: sinä, Herra, olet meidän isämme; "meidän Lunastajamme" on ikiajoista sinun nimesi.
For you are our Father, though Abraham [Father of a multitude] does not know us, and Israel [God prevails] does not acknowledge us. You, Adonai, are our Father. Our Redeemer from everlasting is your name.
17 Miksi sallit meidän eksyä pois sinun teiltäsi, Herra, ja annoit meidän sydämemme paatua, niin ettemme sinua pelkää? Palaja takaisin palvelijaisi tähden, perintöosasi sukukuntain tähden.
O Adonai, why do you make us wander from your ways, and harden our heart from your fear? Teshuvah ·Complete return· for your servants’ sake, the tribes of your inheritance.
18 Vähän aikaa vain sinun pyhä kansasi sai pitää perintönsä; meidän ahdistajamme ovat tallanneet sinun pyhäkkösi.
Your holy people possessed it but a little while. Our adversaries have trodden down your sanctuary.
19 Me olemme niinkuin ne, joita sinä et ole ikinä hallinnut, olemme, niinkuin ei meitä olisi otettu sinun nimiisi.
We have become like those over whom you never ruled, like those who were not called by your name.
