1 Mooseksen 33
1 Kun Jaakob nosti silmänsä ja katseli, niin katso, Eesau oli tulossa, neljäsataa miestä mukanaan. Silloin hän jakoi lapset Leealle, Raakelille ja molemmille orjattarille.
Hagi Iso'a 400'a vahe'ane ne-egeno, Jekopu'a kesga huno negeno mofavre naga'a refko huzmantege'za, nezmarera Liane, Resoline, tare eri'za a'trene zamavuga otitere hu'naze.
2 Ja hän asetti orjattaret lapsineen ensimmäisiksi, niiden jälkeen Leean lapsineen ja Raakelin Joosefin kanssa viimeiseksi.
Ana huteno eri'za a'trema'ane mofavre'zanine huzmantege'za vugota hu'za vu'naze. Anantera Lia'ene mofavre naga'ane vazageno, Resoli'ene Josefekea henka vu'na'e.
3 Mutta itse hän astui heidän edellänsä ja kumartui maahan seitsemän kertaa, kunnes oli saapunut veljensä eteen.
Hianagi Jekopu'a agra vugoteno vugofa nehuno, 7ni'a zupa rena ome reno mopafi kepri hume vuno nefu tava'onte uhanati'ne.
4 Mutta Eesau riensi häntä vastaan ja sulki hänet syliinsä, halasi häntä kaulasta ja suuteli häntä; ja he itkivät.
E'ina higeno Iso'a negeno agareno eno Jekopuna azante eme azerino agazafeno, azana anankempi rugagino antako hunentege'ne, zavi otente atente hu'na'e.
5 Ja hän nosti silmänsä ja näki vaimot ja lapset ja kysyi: "Keitä ovat nämä, jotka ovat sinun seurassasi?" Hän vastasi: "Ne ovat minun lapseni, jotka Jumala on palvelijallesi lahjoittanut".
Ana huteke Iso'a ana a'nene mofavre ramine nezmageno anage hu'ne, Zamagra iza'za kagranena neaze? Huno antahigegeno, Jekopu'a amanage hu'ne, Anumzamo'a so'e hunanteno eri'za vahekamo'na nami'nea mofavreramine.
6 Niin orjattaret lähestyivät lapsineen ja kumartuivat maahan.
Anante Jekopu eri'za a'trene, mofavrezinine vu'za Iso agiafi ome zamarenare'za mopafi kepri hu'naze.
7 Myöskin Leea lapsineen lähestyi, ja he kumartuivat maahan. Viimein lähestyivät Joosef ja Raakel ja kumartuivat maahan.
Anante Lia'ene mofavre naga'ane ne-eza anazanke hu'za Iso agiafi zamarena eme re'za mopafi kepri hazageno, Josefe'ene Resolike henka'a anazanke hune mopafi eme kepri hu'na'e.
8 Sitten hän kysyi: "Mitä tarkoitit kaikella sillä joukolla, jonka minä kohtasin?" Hän vastasi: "Saada armon herrani silmien edessä".
Ana hutageno Iso'a amanage huno Jekopuna antahige'ne. Ese'ma afu'zaga avre'za e'naza vahe'ma zamage'noana nahigenka huzmantanke'za e'naze? Higeno Jekopu'a amanage hu'ne, ranimoka kazeri muse hunaku e'inara hu'noe.
9 Mutta Eesau sanoi: "Minulla on itselläni kyllin; pidä, veljeni, omasi!"
Hianagi kenona Iso'a amanage hu'ne. Nagnanimoka, nagra hago rama'a feno ante'noanki, kagrama erinkama e'nana zanka'a kagra erio.
10 Jaakob vastasi: "Ei niin; jos olen saanut armon sinun silmiesi edessä, niin ota minulta vastaan lahjani; sillä olenhan saanut nähdä sinun kasvosi, niinkuin nähdään Jumalan kasvot, ja sinä olet ottanut minut suosiollisesti vastaan.
Hianagi Jekopu'a amanage hu'ne, A'o, muse (plis) hugantoanki nagri'ma kagu'areti'ma hunka antahi nenamisunka amama negamua musezana (gift) nazampintira erio. Hagi musema hunka navrana zama koana, Anumzamofo avugosa keankna nehugenka nagrira krimpa naminka nenavrane.
11 Ota siis tervehdyslahjani, joka sinulle tuotiin, sillä Jumala on ollut minulle armollinen, ja minulla on yllin kyllin kaikkea." Ja hän pyysi häntä pyytämällä, kunnes hän otti sen.
Muse (plis) hugantoanki nagrama muse'zama (gift) negamuana eri'nanegu navenesie. Na'ankure Anumzamo'a avesi nenanteno naza huno hakare'aza nami'nege'na, knare hu'ne'na eme negamue. E'inage huno Jekopu'a hankavetino kehigeno Iso'a ana zantamina eri'ne.
12 Sitten Eesau sanoi: "Lähtekäämme liikkeelle ja vaeltakaamme eteenpäin; minä vaellan sinun edelläsi".
Iso'a ana museza (gift) enerino amanage hu'ne, Nagra vugota'nena magoka vugahunanki otinketa vamneno.
13 Mutta Jaakob sanoi hänelle: "Herrani näkee itse, että lapset ovat pieniä ja että minulla on imettäviä lampaita ja lehmiä mukanani; jos näitä ajaa kiivaasti päivänkään, kuolee koko lauma.
Hianagi Jekopu'a amanage huno Isona asami'ne, ranimoka kama antahio, mofavrenimo'za hanave oti'nazageno, afu zagamo'za ami anuntage nehaze. Hagi magoke zagefinke'ma afu kevuma harita zaza kama vanunke'za, ufrigahaze.
14 Kulkekoon siis herrani palvelijansa edellä; minä seuraan hiljalleen jäljessä, sen mukaan kuin karja, jota kuljetan, ja lapset jaksavat käydä, kunnes saavun herrani luo Seiriin."
E'ina hu'negu (plis) muse hugantoanki ranimoka, eri'za nekamo'na natrenka vugota huge'na, afu kevu zagane, a'mofavremo'zanema kama vanaza avamente akoheta nevuta, Seiri kumate (Idom) ranimokare uhnatigahue.
15 Eesau vastasi: "Minä jätän luoksesi osan väestäni". Hän sanoi: "Minkätähden niin? Kunhan vain saan armon herrani silmien edessä!"
Iso'a ana kenona amanage hu'ne. Muse (plis) hugantoanki mago'a eri'za vaheni'a zamatra'nena kavega hu'za vugahaze, higeno Jekopu'a amanage hu'ne. Ko' ranimoka nazeri so'e hunananki na'ante anara hugahane?
16 Niin Eesau sinä päivänä kääntyi takaisin ja meni sitä tietään Seiriin.
Higeno Iso'a netreno, ana zupage Seiri (Idom) moparega ete vu'ne.
17 Mutta Jaakob lähti Sukkotiin ja rakensi siellä itsellensä majan. Ja karjallensa hän teki tarhoja. Siitä tuli sen paikan nimeksi Sukkot.
Jekopu'a Sukoti kumatega vuno, e'i ana mopare noma'a negino, afu kevumokizmi none kine. E'ina hu'negu menina ana kumamofo agi'a Sukotie hu'za nehaze.
18 Ja Jaakob saapui matkallansa Mesopotamiasta onnellisesti Sikemin kaupunkiin, joka on Kanaanin maassa, ja leiriytyi kaupungin edustalle.
Hagi Jekopu'a Padan-aramu mopa atreno ne-eno Sekemu ehanatino, Kenani mopare ra kuma'mofo fegi'a nonkuma (kemi) eme anteno mani'ne.
19 Ja hän osti sen maapalstan, johon hän oli pystyttänyt telttansa, Hamorin, Sikemin isän, pojilta sadalla kesitalla.
E'i ana mopa Hamori amohe'impinti, Sekemu nefa mopa 100'a silva zagoreti miza huno seli nona ki'ne.
20 Ja hän pystytti siihen alttarin ja antoi sille nimen Eel, Israelin Jumala.
Anante havere ita tro hunteteno agi'a El-Elohe Israeli vahe Anumzane, huno agi'a antemi'ne.
