Hesekielin 20
1 Seitsemäntenä vuotena, viidennessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä tuli miehiä Juudan vanhinten joukosta kysymään neuvoa Herralta, ja he istuivat minun eteeni.
Pea naʻe hoko ʻo pehē ʻi hono fitu ʻoe taʻu, ʻi hono nima ʻoe māhina, pea ʻi hono hongofulu ʻoe ʻaho ʻi he māhina, naʻe haʻu ai ʻae niʻihi ʻi he kau mātuʻa ʻo ʻIsileli ke fakafehuʻi kia Sihova, pea naʻa nau nofo ʻi hoku ʻao.
2 Niin minulle tuli tämä Herran sana:
Pea naʻe hoko mai kiate au ʻae folofola ʻa Sihova, ʻo pehē,
3 "Ihmislapsi, puhu Israelin vanhimmille ja sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Tekö tulette minulta neuvoa kysymään? Niin totta kuin minä elän, en anna minä teidän kysyä minulta neuvoa, sanoo Herra, Herra.
“Foha ʻoe tangata, lea ki he kau mātuʻa ʻo ʻIsileli, pea ke pehē kiate kinautolu, ʻOku pehē ʻe Sihova ko e ʻOtua; kuo mou haʻu ke fakafehuʻi kiate au? ʻOku pehē ʻe Sihova ko e ʻOtua, Hangē ʻoku ou moʻui, ʻe ʻikai te u tali ha fakafehuʻi meiate kimoutolu.
4 Etkö tuomitse heitä, etkö tuomitse, ihmislapsi? Tee heille tiettäviksi heidän isiensä kauhistukset
“ʻIkai te ke fakahalaia ʻakinautolu, ʻe foha ʻoe tangata, ʻikai te ke fakahalaia ʻakinautolu? Fakaʻilo kiate kinautolu ʻae fakalielia ʻo ʻenau ngaahi tamai:
5 ja sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Sinä päivänä, jona minä Israelin valitsin, minä kättä kohottaen lupasin Jaakobin heimon jälkeläisille, minä tein itseni heille tunnetuksi Egyptin maassa ja kättä kohottaen lupasin heille sanoen: 'Minä olen Herra, teidän Jumalanne'.
Pea ke pehē kiate kinautolu, ʻOku pehē ʻe Sihova ko e ʻOtua; ʻI he ʻaho ko ia naʻaku fili ʻa ʻIsileli, pea u hiki hake hoku nima ki he hako ʻoe fale ʻo Sēkope, pea naʻaku fakahā au kiate kinautolu ʻi he fonua ko ʻIsipite, ʻi heʻeku hiki hake hoku nima kiate kinautolu, pea u pehē, Ko au, ko Sihova, ko homou ʻOtua;
6 Sinä päivänä minä kättä kohottaen lupasin heille, että vien heidät pois Egyptin maasta siihen maahan, jonka olin heille katsonut ja joka vuotaa maitoa ja mettä-se on kaunistus kaikkien maitten joukossa. -
ʻI he ʻaho naʻaku hiki hake hoku nima kiate kinautolu, ke u ʻomi ʻakinautolu mei he fonua ko ʻIsipite, ki ha fonua ne u fili mai moʻonautolu, naʻe fetāfeaki ai ʻae huʻahuhu mo e hone, ʻaia ko e fungani ʻi he fonua kotoa pē.
7 Ja minä sanoin heille: 'Heittäkää, itsekukin, pois silmienne iljetykset älkääkä saastuttako itseänne Egyptin kivijumalilla: minä olen Herra, teidän Jumalanne'.
Pea naʻaku toki pehē ai kiate kinautolu, Liʻaki atu ʻekimoutolu, ʻe he tangata taki taha ʻae ngaahi meʻa fakalielia ʻoku ne sio ki ai, pea ʻoua naʻa fakaʻuli ʻakimoutolu ʻi he ngaahi tamapua ʻo ʻIsipite: Ko au ko Sihova, ko homou ʻOtua.
8 Mutta he niskoittelivat minua vastaan eivätkä tahtoneet minua kuulla; eivät heittäneet pois itsekukin silmiensä iljetyksiä eivätkä hyljänneet Egyptin kivijumalia. Niin minä ajattelin vuodattaa kiivauteni heidän ylitsensä ja panna vihani täytäntöön heissä keskellä Egyptin maata.
Ka naʻa nau angatuʻu kiate au, pea naʻe ʻikai te nau fanongo kiate au: naʻe ʻikai ke liʻaki taki taha ʻe he tangata, ʻae ngaahi fakalielia naʻa nau sio ki ai, pea naʻe ʻikai liakiʻi ʻekinautolu ʻae ngaahi tamapua ʻo ʻIsipite: ko ia naʻaku pehē ai, te u lilingi atu hoku houhau kiate kinautolu, ke fai ʻeku houhau kiate kinautolu ʻi he lotolotonga ʻoe fonua ko ʻIsipite.
9 Mutta minä tein, minkä tein, oman nimeni tähden, ettei se tulisi häväistyksi pakanain silmissä, joitten keskellä he olivat ja joitten silmäin edessä minä olin tehnyt itseni heille tunnetuksi viemällä heidät pois Egyptin maasta.
Ka naʻaku ngāue koeʻuhi ko hoku huafa, koeʻuhi ke ʻoua naʻa fakalielia ia ʻi he ʻao ʻoe hiteni, ʻaia naʻa nau nofo ai, ʻakinautolu naʻaku fakahā au ʻi honau ʻao kiate kinautolu, ʻi heʻeku ʻomi ʻakinautolu mei he fonua ko ʻIsipite.
10 Ja kun olin vienyt heidät pois Egyptin maasta ja tuonut heidät erämaahan,
Ko ia naʻaku pehē ai ke nau ʻalu atu mei he fonua ko ʻIsipite, pea u ʻomi ʻakinautolu ki he toafa.
11 niin minä annoin heille käskyni ja tein heille tiettäviksi oikeuteni: se ihminen, joka ne pitää, on niistä elävä.
Pea naʻaku foaki kiate kinautolu ʻeku ngaahi fekau, pea u fakaʻilo kiate kinautolu ʻa hoku finangalo, ʻaia ka fai ʻe he tangata te ne moʻui moʻoni mei ai.
12 Myöskin sapattini minä annoin heille, olemaan merkkinä minun ja heidän välillään, että he tulisivat tietämään, että minä olen Herra, joka pyhitän heidät.
Pea naʻaku foaki foki kiate kinautolu ʻa hoku ngaahi ʻaho tapu, ko e fakaʻilonga kiate kinautolu mo au, ke nau ʻilo ko au ko Sihova, ʻoku fakamāʻoniʻoniʻi ʻakinautolu.
13 Mutta Israelin heimo niskoitteli minua vastaan erämaassa: he eivät vaeltaneet minun käskyjeni mukaan, ylenkatsoivat minun oikeuteni, jotka ihmisen on pidettävä, että hän niistä eläisi, ja minun sapattini he kovin rikkoivat. Niin minä ajattelin vuodattaa kiivauteni heidän ylitsensä erämaassa ja lopettaa heidät.
Ka naʻe angatuʻu ʻae fale ʻo ʻIsileli kiate au ʻi he toafa: naʻe ʻikai te nau ʻalu ʻi heʻeku ngaahi fekau, pea naʻa nau paetaku ki hoku finangalo, ʻaia ka fai ki ai ʻae tangata, te ne moʻui moʻoni mei ai; pea naʻe fakalieliaʻi lahi ʻaupito ʻa hoku ngaahi ʻaho tapu: ko ia ne u pehē, te u lilingi hoku houhau kiate kinautolu ʻi he toafa, ke nau ʻauha ai.
14 Mutta minä tein, minkä tein, oman nimeni tähden, ettei se tulisi häväistyksi pakanain silmissä, joitten silmäin edessä minä olin vienyt heidät pois.
Ka naʻaku ngāue koeʻuhi ko hoku huafa, ke ʻoua naʻa fakalieliaʻi ia ʻi he ʻao ʻoe hiteni, ʻakinautolu naʻaku ʻomi ai ʻakinautolu ʻi honau ʻao.
15 Kuitenkin minä kättä kohottaen vannoin heille erämaassa, etten heitä tuo siihen maahan, jonka olin antanut heille, joka vuotaa maitoa ja mettä-se on kaunistus kaikkien maitten joukossa-
Kaeʻumaʻā foki, naʻaku hiki hake hoku nima kiate kinautolu ʻi he toafa, koeʻuhi ke u ʻomi ʻakinautolu ki he fonua naʻaku foaki kiate kinautolu ʻoku fetafeaki ai ʻae huʻahuhu mo e hone, ʻaia ko e fungani ʻi he fonua kotoa pē;
16 koska he pitivät minun oikeuteni halpoina, eivät vaeltaneet minun käskyjeni mukaan, vaan rikkoivat minun sapattini; sillä heidän sydämensä vaelsi heidän kivijumalainsa jäljessä.
Koeʻuhi naʻa nau paetaku ki hoku finangalo, pea naʻe ʻikai te nau ʻalu ʻi heʻeku ngaahi fekau, ka naʻa nau fakaʻuliʻi hoku ngaahi ʻaho tapu: he naʻe muimui honau loto ki honau ngaahi tamapua.
17 Mutta minä säälin heitä, niin etten heitä hävittänyt enkä tehnyt heistä loppua erämaassa.
Ka neongo ia, naʻe mamae hoku mata kiate kinautolu, ke ʻoua naʻa fakaʻauha ʻakinautolu, pea naʻe ʻikai te u fakaʻosiʻosi ʻakinautolu ʻi he toafa.
18 Sitten minä sanoin heidän lapsillensa erämaassa: Älkää vaeltako isäinne käskyjen mukaan, heidän oikeuksiansa älkää noudattako älkääkä saastuttako itseänne heidän kivijumalillansa.
Ka naʻaku pehē ki heʻenau fānau ʻi he toafa, ʻoua naʻa mou muimui ʻi he ngaahi fekau ʻa hoʻomou ngaahi tamai, pea ʻoua naʻa fai ki honau loto, pe te mou fakalieliaʻi ʻaki ʻakimoutolu ʻa honau ngaahi tamapua;
19 Minä olen Herra, teidän Jumalanne; minun käskyjeni mukaan vaeltakaa, minun oikeuksiani noudattakaa, ne pitäkää
Ko au ko Sihova ko homou ʻOtua; ʻeveʻeva ʻi heʻeku ngaahi fekau, pea tauhi ki hoku finangalo ke fai ki ai;
20 ja pyhittäkää minun sapattini; ne olkoot merkkinä välillämme, minun ja teidän, että tulisitte tietämään, että minä olen Herra, teidän Jumalanne.
Pea fakatapui ʻa hoku ngaahi ʻaho tapu; pea ʻe tuku ia ko e fakaʻilonga kiate kimoutolu mo au, koeʻuhi ke mou ʻilo, ko au, ko Sihova, ko homou ʻOtua.
21 Mutta lapset niskoittelivat minua vastaan: he eivät vaeltaneet minun käskyjeni mukaan, eivät noudattaneet minun oikeuksiani, niin että olisivat ne pitäneet, -jotka ihmisen on pidettävä, että hän niistä eläisi-ja rikkoivat minun sapattini. Niin minä ajattelin vuodattaa kiivauteni heidän ylitsensä ja panna vihani heissä täytäntöön erämaassa.
Ka neongo ia naʻe angatuʻu ʻae fānau kiate au: naʻe ʻikai te nau ʻeveʻeva ʻi heʻeku fekau, pe te nau tauhi ki hoku finangalo, ke fai ki ai, ʻaia ka fai ʻe he tangata, te ne moʻui moʻoni mei ai; naʻa nau fakaʻuliʻi hoku ngaahi ʻaho tapu: ko ia ne u pehē ai, te u lilingi hoku houhau kiate kinautolu, ke fai ʻeku houhau kiate kinautolu ʻi he toafa.
22 Mutta minä pidätin käteni ja tein, minkä tein, oman nimeni tähden, ettei se tulisi häväistyksi pakanain silmissä, joitten silmäin edessä minä olin vienyt heidät pois.
Ka naʻa mo ia, ne u taʻofi ki hoku nima, pea u ngāue koeʻuhi ko hoku huafa, ke ʻoua naʻa fakalieliaʻi ia ʻi he ʻao ʻoe hiteni, ʻakinautolu naʻaku ʻomi ai ʻakinautolu ʻi honau ʻao.
23 Kuitenkin minä kättä kohottaen vannoin heille erämaassa, että minä hajotan heidät pakanain sekaan ja sirotan heidät muihin maihin,
Pea naʻaku hiki hake foki ʻa hoku nima kiate kinautolu ʻi he toafa, koeʻuhi ke u fakahēʻi ʻakinautolu ki he lotolotonga ʻoe ngaahi hiteni, pea fakamovetevete ʻakinautolu ki he ngaahi fonua;
24 koska he eivät pitäneet minun käskyjäni, vaan ylenkatsoivat minun käskyni, rikkoivat minun sapattini ja heidän silmänsä pälyivät heidän isiensä kivijumalain perään.
Koeʻuhi naʻe ʻikai te nau fai hoku finangalo, ka naʻa nau manukiʻi ʻa ʻeku ngaahi fekau, mo nau fakaʻuliʻi ʻa hoku ngaahi ʻaho tapu, pea naʻe muimui ʻa honau mata ki he ngaahi tamapua ʻo ʻenau ngaahi tamai.
25 Niinpä minäkin annoin heille käskyjä, jotka eivät olleet hyviä, ja oikeuksia, joista he eivät voineet elää,
Ko ia naʻaku tuku kiate kinautolu ʻae ngaahi fekau naʻe ʻikai lelei, mo e tuʻutuʻuni ʻe ʻikai te nau moʻui ai;
26 ja annoin heidän saastua lahjoistansa, siitä, että polttivat uhrina kaiken, mikä avasi äidinkohdun, jotta saattaisin heidät kauhun valtaan ja he tulisivat tietämään, että minä olen Herra.
Pea naʻaku fakalieliaʻi ʻakinautolu ʻi heʻenau ngaahi feilaulau ʻanautolu, ko e meʻa ʻi heʻenau tuku ke ʻalu atu ʻi he afi ʻaia kotoa pē naʻe haʻu mei he manāva, koeʻuhi ke u fakatōkilalo ʻakinautolu, koeʻuhi ke nau ʻilo ko au ko Sihova.
27 Sentähden puhu Israelin heimolle, ihmislapsi, ja sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Vielä niinkin ovat isänne minua herjanneet, että ovat olleet uskottomat minua kohtaan.
“Ko ia, foha ʻoe tangata, lea atu ki he fale ʻo ʻIsileli, pea ke pehē kiate kinautolu, ʻOku pehē ʻe Sihova ko e ʻOtua; Ko e moʻoni, ko e meʻa eni kuo takuanoa au ʻe hoʻomou ngaahi tamai, koeʻuhi kuo nau fai ʻae angahala kiate au.
28 Kun minä toin heidät maahan, jonka olin kättä kohottaen luvannut heille antaa, niin missä vain he näkivät korkean kukkulan tai tuuhean puun, siinä he uhrasivat teurasuhrinsa ja antoivat vihastuttavat uhrilahjansa, siinä panivat esiin suloisesti tuoksuvat uhrinsa ja siinä vuodattivat juomauhrinsa.
He naʻe hili ʻeku ʻomi ʻakinautolu ki he fonua, ʻaia naʻaku hiki hake ai hoku nima kiate kinautolu, ke u foaki ia kiate kinautolu, pea nau toki mamata ki hono ngaahi potu māʻolunga kotoa pē, mo e vao ʻakau matolu, pea naʻa nau ʻatu ʻi ai ʻenau ngaahi feilaulau, pea nau fai ʻi ai ʻae fakahouhau ʻi heʻenau ngaahi feilaulau: naʻe ngaohi foki ʻi ai ʻenau fakanamu kakala, ʻonau lilingi ʻi ai ʻenau ngaahi feilaulau inu.
29 Niin minä sanoin heille: 'Mikä tämä uhrikukkula on, jolle te menette?' ja niin sai sellainen nimen uhrikukkula aina tähän päivään asti.
Pea naʻaku toki lea kiate kinautolu, Ko e hā ʻae potu māʻolunga ko ia, ʻaia ʻoku mou ʻalu ki ai? Pea ʻoku ui ia ko Pama, ʻo aʻu mai ki he ʻaho ni.
30 Sentähden sano Israelin heimolle: Näin sanoo Herra, Herra: Ettekö te saastuta itseänne isienne tiellä? Ettekö kulje uskottomina heidän iljetystensä jäljessä?
“Ko ia, lea ki he fale ʻo ʻIsileli, ʻOku pehē ʻe Sihova ko e ʻOtua; kuo mou fakalielia ʻo hangē ko hoʻomou ngaahi tamai? Pea ʻoku mou fai feʻauaki ʻo hangē ko ʻenau ngaahi fakalielia?
31 Ettekö ole saastuttaneet itseänne kaikilla kivijumalillanne aina tähän päivään asti, kun tuotte lahjojanne ja panette lapsenne käymään tulen läpi? Ja minäkö antaisin teidän kysyä minulta neuvoa, te Israelin heimo? Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, en anna minä teidän kysyä minulta neuvoa.
He ka mou ka ʻatu hoʻomou ngaahi feilaulau, pea ka mou ka tuku ke ʻalu atu ʻi he afi ʻa homou ngaahi foha, ʻoku mou fakalieliaʻi ʻakimoutolu mo homou ngaahi tamapua, ʻo aʻu mai ki he ʻaho ni: pea ʻe fakafehuʻi au ʻekimoutolu, ʻe fale ʻo ʻIsileli? ʻOku pehē ʻe Sihova ko e ʻOtua, hangē ʻoku ou moʻui, ʻe ʻikai te u tali haʻamou fakafehuʻi kiate au.
32 Se, mikä on tullut teidän mieleenne, ei totisesti ole tapahtuva-se, mitä sanotte: 'Me tahdomme olla pakanain kaltaisia, muitten maitten sukukuntain kaltaisia, niin että palvelemme puuta ja kiveä'.
Pea ko ia ʻoku ʻi homou loto ke fai, ʻe ʻikai ʻaupito hoko ia, ʻaia ʻoku mou lea ʻaki, Te mau hangē ko e hiteni, ʻo hangē ko e ngaahi faʻahinga ʻi he ngaahi fonua, ʻoku tauhi ki he ʻakau mo e maka.
33 Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra: totisesti minä olen hallitseva teitä väkevällä kädellä, ojennetulla käsivarrella ja vuodatetulla vihalla.
“ʻOku pehē ʻe Sihova ko e ʻOtua, ʻo hangē ʻoku ou moʻui, te u puleʻi moʻoni ʻaki ʻakimoutolu ʻae nima mālohi, pea mo e nima kuo mafao, mo e lilingi atu ʻoe houhau.
34 Ja minä vien teidät pois kansojen seasta ja kokoan teidät maista, joihin olitte hajotetut, väkevällä kädellä, ojennetulla käsivarrella ja vuodatetulla vihalla.
Pea te u ʻomi ʻakimoutolu mei he kakai, pea te u tānaki ʻakimoutolu mei he ngaahi fonua kuo mou he ki ai, ʻaki ʻae nima mālohi mo e nima kuo mafao, pea mo e lilingi atu ʻoe houhau.
35 Ja minä tuon teidät kansojen erämaahan, ja siellä minä käyn oikeutta teidän kanssanne kasvoista kasvoihin.
Pea te u ʻomi ʻakimoutolu ki he ‘Toafa ʻoe Kakai,’ pea te ta fai mo koe ʻi ai ko e mata ki he mata.
36 Niinkuin minä kävin oikeutta isienne kanssa Egyptinmaan erämaassa, niin minä käyn oikeutta teidän kanssanne, sanoo Herra, Herra.
Hangē ko ʻeku fai mo hoʻomou ngaahi tamai ʻi he toafa ʻoe fonua ko ʻIsipite, ʻe pehē ʻa ʻeku fai mo kimoutolu,” ʻoku pehē ʻe Sihova ko e ʻOtua.
37 Minä panen teidät kulkemaan sauvan alitse ja saatan teidät liiton siteeseen.
“Pea te u pule ke mou ʻalu atu ʻi he lolo vaʻa ʻakau, pea te u ʻomi ʻakimoutolu ke mou puke ki heʻeku fuakava:
38 Ja minä erotan teistä ne, jotka kapinoivat minua vastaan ja luopuvat minusta: muukalaisuutensa maasta minä vien heidät pois, mutta Israelin maahan he eivät tule; ja te tulette tietämään, että minä olen Herra.
Pea te u fakamaʻa ʻakimoutolu mei ho kau angatuʻu mo kinautolu ʻoku fai angahala kiate au: Te u ʻomi ʻakinautolu mei he fonua ʻoku nau ʻāunofo ai, pea ʻe ʻikai te nau hū atu ki he fonua ʻo ʻIsileli; pea te mou ʻilo ko Sihova au.
39 Mutta te, Israelin heimo! Näin sanoo Herra, Herra: Menkää vain ja palvelkaa itsekukin omia kivijumalianne. Mutta vastedes te totisesti kuulette minua ettekä enää häpäise minun pyhää nimeäni lahjoillanne ynnä kivijumalillanne.
Pea ko e meʻa kiate kimoutolu, ʻe fale ʻo ʻIsileli, ʻOku pehē ʻe Sihova ko e ʻOtua; ʻAlu ʻakimoutolu, tauhi taki taha ki hono tamapua, ʻo fai ki mui foki, ʻo kapau ʻe ʻikai te mou fanongo kiate au: kaeʻoua naʻa mou toe fakalieliaʻi ʻa hoku huafa tāpuhā ʻi hoʻomou feilaulau, pea mo homou ngaahi tamapua.
40 Sillä minun pyhällä vuorellani, Israelin korkealla vuorella, sanoo Herra, Herra, siellä he palvelevat minua, koko Israelin heimo, kaikki tyynni, mitä maassa on. Siellä minä heihin mielistyn, siellä minä halajan teidän antimianne, uutisverojanne, kaikkinaisia teidän pyhiä lahjojanne.
Koeʻuhi ʻe tauhi au ʻe he fale kotoa ʻo ʻIsileli, ʻi hoku moʻunga māʻoniʻoni, ʻi he moʻunga ʻoe māʻolunga ʻo ʻIsileli, ʻoku pehē ʻe Sihova ko e ʻOtua: te u maʻu ʻakinautolu ʻi ai, pea te u ʻamanaki ʻi ai ki hoʻomou ngaahi feilaulau, mo e ʻinasi mei hoʻomou meʻa foaki, mo hoʻomou meʻa māʻoniʻoni kotoa pē.
41 Niinkuin suloisesti tuoksuvaan uhriin minä teihin mielistyn, kun minä vien teidät pois kansojen seasta ja kokoan teidät maista, joihin olette hajotetut, ja osoitan teissä pyhyyteni pakanain silmien edessä.
Te u maʻu ʻakimoutolu mo hoʻomou namu kakala, ʻo kau ka ʻomi ʻakimoutolu mei he kakai, pea tānaki ʻakimoutolu mei he ngaahi fonua ʻaia kuo mou hē ki ai, pea ʻe fakamāʻoniʻoniʻi au ʻiate kimoutolu ʻi he ʻao ʻoe hiteni.
42 Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra, kun minä tuon teidät Israelin maahan, siihen maahan, jonka minä kättä kohottaen olin luvannut antaa teidän isillenne.
Pea te mou ʻilo ko au ko Sihova, ʻo kau ka toe ʻomi ʻakimoutolu ki he fonua ʻo ʻIsileli, ki he fonua ko ia, naʻaku hiki hake ai hoku nima, ke foaki ia ki hoʻomou ngaahi tamai.
43 Ja te muistatte siellä vaelluksenne ja kaikki tekonne, joilla olette itsenne saastuttaneet, ja teitä kyllästyttää oma itsenne kaikkien pahain töittenne tähden, mitä olette tehneet.
Pea te mou manatu ʻi ai ki homou ngaahi hala, pea mo hoʻomou faianga, ʻaia kuo mou fakalielia ai; pea te mou fehiʻa kiate kimoutolu ʻi homou ʻao pe ʻomoutolu, koeʻuhi ko e ngaahi kovi ʻaia kuo mou fai.
44 Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra, kun minä teen teille, minkä teen, oman nimeni tähden, en teidän pahan vaelluksenne enkä riettaiden tekojenne ansion mukaan, te Israelin heimo; sanoo Herra, Herra."
Pea te mou ʻilo, ko au, ko Sihova, ʻo kau ka ngāue kiate kimoutolu, koeʻuhi ko hoku huafa, ka ʻe ʻikai ke hangē ko homou ngaahi hala kovi, pe hangē ko hoʻomou fai fakalielia, ʻe fale ʻo ʻIsileli; ʻoku pehē ʻe Sihova ko e ʻOtua.”
45 Ja minulle tuli tämä Herran sana:
Pea naʻe hoko mai foki ʻae folofola ʻa Sihova kiate au, ʻo pehē,
46 "Ihmislapsi, käännä kasvosi etelää kohti, vuodata sanasi etelää vastaan ja ennusta kedon metsikköä vastaan, joka on Etelämaassa.
“Foha ʻoe tangata, fakahanga ho mata ki he feituʻu tonga, pea tuku hoʻo lea ki he feituʻu tonga, pea ke kikite ki he vao ʻakau ʻoe ngoue ʻi he feituʻu tonga;
47 Ja sano Etelämaan metsikölle: Kuule Herran sana. Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä sytytän sinut tuleen, ja se kuluttaa kaikki sinun tuoreet puusi ja kuivat puusi. Ei sammu leimuava liekki, ja siitä kärventyvät kaikki kasvot, etelästä pohjoiseen asti;
Pea lea ki he vao ʻakau ʻi he feituʻu tonga, Fanongo ki he folofola ʻa Sihova; ʻOku pehē ʻe Sihova ko e ʻOtua; Vakai, te u tutu ʻae afi ʻiate koe, pea ʻe maumau ai ʻae ʻakau mata kotoa pē ʻoku ʻiate koe, mo e ʻakau mōmoa kotoa pē; ʻe ʻikai fuʻifuʻi ʻae afi ulo, pea ʻe mangia ai ʻae mata kotoa pē, mei he feituʻu tonga ʻo ʻalu ki he tokelau.
48 ja kaikki liha on näkevä, että minä, Herra, olen sen sytyttänyt: se ei sammu."
Pea ʻe mamata ʻe he kakai kotoa pē ko au, ko Sihova, kuo tutu ia; pea ʻe ʻikai fuʻifuʻi ia.”
49 Niin minä sanoin: "Voi Herra, Herra! Ne sanovat minusta: 'Tämähän puhuu pelkkiä vertauksia'."
Pea naʻaku toki pehē ai, “ʻOiauē, ʻe Sihova ko e ʻOtua! ʻOku nau pehē kiate au, ‘ʻIkai ʻoku lea ia ʻi he fakatātā pe?’”
