Sakarjan 1

1 Kahdeksantena kuukautena toisena Dariuksen vuotena, tapahtui Herran sana Sakarjalle Berekian pojalle, Iddon pojalle, prophetalle, sanoen:

I KA malama ewalu o ka makahiki elua o Dariu, hiki mai ka olelo a Iehova ia Zekaria, ke keiki a Berekia, ke keiki a Ido, ke kaula, i ka i ana mai,

2 Herra on ollut vihainen teidän isillenne sangen kovasti.

Ua ukiuki loa o Iehova i ko oukou poe kupuna.

3 Sano siis heille: näin sanoo Herra Zebaot: kääntykäät minun tyköni, sanoo Herra Zebaot; niin minä käännyn teidän tykönne, sanoo Herra Zebaot.

Nolaila, e olelo aku oe ia lakou nei, Penei ka Iehova o na kaua i olelo mai nei, E huli mai oukou io'u nei, wahi a Iehova o na kaua, a e huli aku hoi au ia oukou la, wahi a Iehova o na kaua.

4 Älkäät olko niinkuin teidän isänne, joille entiset prophetat saarnasivat, sanoen: näin sanoo Herra Zebaot: palatkaat teidän pahoista teistänne ja teidän häijystä menostanne; mutta ei he kuulleet, eikä totelleet minua, sanoo Herra.

Mai noho a like oukou me ko oukou poe kupuna, ka poe a ka poe kaula mua i kahea aku ai, i ka i ana, Penei ka Iehova o na kaua i olelo mai ai, E huli no oukou mai ka oukou mau aoao hewa mai, a mai ka oukou hana hewa ana hoi; aole nae lakou i hoolohe mai, aole hoi i malama mai ia'u, wahi a Iehova.

5 Kussa nyt ovat teidän isänne? ja vieläkö prophetat elävät?

O ko oukou poe kupuna, auhea la lakou? A o ka poe kaula, e ola mau anei lakou?

6 Eikö niin ole tapahtunut, että minun sanani ja oikeuteni, jotka minä minun palveliaini prophetain kautta käskin, ovat teidän isiinne sattuneet? että heidän täytyi palata ja sanoa: niinkuin Herra Zebaot ajatteli meille tehdä meidän teittemme ja töittemme jälkeen, niin hän on myös meille tehnyt.

Aka, o ka'u mau olelo a me ko'u mau kanawai, a'u i kauoha aku ai i ka'u poe kauwa i ka poe kaula, aole anei i hookoia ua mau mea la i na makua o oukou? A ua huli mai lakou me ka olelo ae, Me ka Iehova o na kaua i manao ai e hana mai ia makou ma ko makou mau aoao a ma ka makou mau hana, pela no ia i hana mai ai ia makou.

7 Neljäntenä päivänä kolmattakymmentä ensimäisessä kuukaudessa toistakymmentä, joka on Sebatin kuu, toisena Dariuksen vuotena, tapahtui Herran sana Sakarjalle Berekian pojalle, Iddon pojalle, prophetalle, ja hän sanoi:

I ka la iwakaluakumamaha o ka umikumamakahi o ka malama, oia ka malama Sebata, i ka lua o ka makahiki o Dariu, hiki mai la ka olelo a Iehova i ke kaula ia Zekaria ke keiki a Berekia, ke keiki a Ido, i ka i ana mai,

8 Minä näin yöllä, ja katso, mies istui ruskian hevosen päällä, ja seisahti myrttien sekaan laaksossa, ja hänen takanansa olivat ruskiat ja maksankarvaiset ja valkiat hevoset.

Ua ike au i ka po, aia hoi, he kanaka e noho ana maluna o ka lio ulaula, e ku ana iwaena o na laau mureto ma kahi malumalu, a mahope ona na lio ulaula, kikokiko a keokeo.

9 Ja minä sanoin: minun herrani, kutka nämät ovat? Ja enkeli, joka minun kanssani puhui, sanoi minulle: minä osoitan sinulle, kutka nämät ovat.

A ninau aku la au, Owai la keia poe, e ka Haku? I mai la ka anela e kamailio ana me au, E hoike aku no au ia oe i keia poe.

10 Ja mies, joka myrttien seassa oli, vastasi ja sanoi: nämät ovat ne, jotka Herra on lähettänyt vaeltamaan lävitse maan.

Olelo mai la ke kanaka e ku ana iwaena o na laau mureto, i mai la, O lakou nei ka poe a Iehova i hoouna mai ai e kaahele maluna o ka honua.

11 Mutta he vastasivat Herran enkelille, joka myrttien seassa oli, ja sanoivat: me olemme vaeltaneet maan lävitse, ja katso, kaikki maa istuu alallansa.

Olelo mai la lakou i ka anela o Iehova e ku ana iwaena o na laau mureto, i mai la, Ua kaahele makou i ka honua, aia hoi, ua noho malie, a ua malu hoi ko ka honua a pau.

12 Niin vastasi Herran enkeli ja sanoi: Herra Zebaot, kuinka kauvan et sinä tahdo armahtaa Jerusalemia, ja Juudan kaupungeita, joille vihainen olet ollut nyt seitsemänkymmentä ajastaikaa?

Alaila, olelo mai la ka anela o Iehova, i mai la, E Iehova o na kaua, Pehea la ka loihi o kou aloha ole mai ia Ierusalema, a me na kulanakauhale o Iuda, au i huhu mai ai i neia mau makahiki he kanahiku?

13 Ja Herra vastasi sille enkelille, joka minun kanssani puhui, hyvillä ja lohdullisilla sanoilla.

Olelo mai la o Iehova i ka anela i kamailio me au i na olelo aloha, a me na olelo hooluolu.

14 Ja enkeli, joka minua puhutteli, sanoi minulle: saarnaa ja sano: näin sanoo Herra Zebaot: minä olen suuresti kiivastunut Jerusalemille ja Zionille;

A o ka anela i kamailio me au, i mai la oia ia'u, penei, E kahea aku oe, i ka i ana aku, Penei ka Iehova o na kaua i olelo mai ai, ua aloha no au ia Ierusalema a ia Ziona i ke aloha nui.

15 Mutta minä olen juuri vihainen myös suruttomille pakanoille; sillä minä olin ainoasti vähän vihainen, mutta he auttivat hävitykseen.

A ua huhu loa au i ko na aina e e noho nanea ana; a i kuu wa i huhu uuku ai, kokua aku la lakou i ka hoopilikia ana.

16 Sentähden näin sanoo Herra: minä palajan Jerusalemiin laupiudella, ja minun huoneeni pitää hänessä rakennettaman, sanoo Herra Zebaot; ja Jerusalemin päälle pitää mittanuora vedettämän.

Nolaila, ke i mai nei o Iehova, Ua hoi hou mai nei au i Ierusalema me ke aloha; e kukuluia ko'u hale iloko ona, wahi a Iehova o na kaua; a e kauia ke kaula-ana maluna o Ierusalema.

17 Ja saarnaa vielä ja sano: näin sanoo Herra Zebaot: taas pitää minun kaupungeilleni hyvin käymän, ja Herra on Zionia taas lohduttava, ja Jerusalem taas valitaan.

E kahea aku hoi, i ka i ana, Penei ka Iehova o na kaua i olelo ai; Ma ia hope e hoopiha la ia ko'u mau kulanakauhale i ka lokomaikai; a ma ia hope hoi e hooluolu o Iehova ia Ziona, a e wae hoi ia Ierusalema.

18 Ja minä nostin silmäni ja näin: ja katso, siellä oli neljä sarvea.

Alaila alawa ae la ko'u mau maka iluna, ike aku la au, aia hoi, he mau pepeiaohao eha.

19 Ja minä sanoin enkelille, joka puhui minun kanssani: mitä nämät ovat? Hän sanoi minulle: nämät ovat ne sarvet, jotka Juudan, Israelin ja Jerusalemin hajoittaneet ovat.

Alaila, i aku la au i ka anela i kamailio me au, Heaha keia mau mea? I mai la kela ia'u, Eia na pepeiaohao I hooauhee aku i ka Iuda, i ka Iseraela a me ko Ierusalema.

20 Ja Herra osoitti minulle neljä seppää.

A hoike mai la o Iehova ia'u i na kamena eha.

21 Silloin minä sanoin: mitä ne tahtovat tehdä? Hän sanoi: ne ovat ne sarvet, jotka Juudan hajoittaneet ovat, juuri niin, ettei kenkään ole voinut päätänsä nostaa; nämät ovat tulleet niitä karkottamaan, ja lohkaisemaan pakanain sarvia, jotka Juudan maan ylitse sarven nostaneet ovat sitä hajoittaaksensa.

I aku la au, Heaha ka lakou nei e hana'i? I mai la kela, penei, O keia no na pepeiaohao, nana i hooauhee ia Iuda, i hookiekie ole ai kekahi i kona poo; a ua hele mai keia poe e hoomakau ia lakou, a e kipaku aku i na pepeiaohao o ko na aina e, o ka poe hookiekie i ka pepeiaohao maluna o ka aina o ka Iuda e hooauhee aku ai ia ia.