Psalmien 91

1 Joka Korkeimman varjeluksessa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa oleskelee,

Assis dans l'asile du Très-haut, on repose à l'ombre du Tout-puissant.

2 Hän sanoo Herralle: minun toivoni ja linnani, minun Jumalani, johon minä uskallan.

Je dis à l'Éternel: O mon refuge et mon fort, ô mon Dieu en qui je me confie!

3 Sillä hän pelastaa sinun väijyjän paulasta, ja vahingollisesta ruttotaudista.

Oui, Il te dégage des rets de l'oiseleur, de la peste meurtrière;

4 Hän sulillansa sinua varjoo, ja sinun turvas on hänen siipeinsä alla: hänen totuutensa on keihäs ja kilpi;

Il te couvre de ses plumes, et sous ses ailes tu trouves un abri; sa vérité est un bouclier et un rempart.

5 Ettes pelkäisi yön kauhistusta, ja nuolia, jotka päivällä lentävät,

Tu n'as pas à redouter l'épouvante de la nuit, ni la flèche qui vole durant le jour,

6 Sitä ruttoa, joka pimeässä liikkuu, ja sairautta, joka puolipäivänä turmelee.

ni la peste qui s'avance dans les ténèbres, ni la contagion qui sévit au milieu du jour.

7 Vaikka tuhannen lankeisi sivullas, ja kymmenentuhatta sinun oikiallas, niin ei se sinuun satu.

Que mille hommes tombent à ton côté, et des myriades à ta droite, tu es hors des atteintes.

8 Ja tosin sinun pitää silmilläs näkemän ja katsoman, kuinka jumalattomille kostetaan.

De tes yeux seulement tu en es spectateur, et tu assistes à la rétribution des impies.

9 Sillä Herra on sinun toivos, ja Ylimmäinen on sinun turvas.

C'est, ô Éternel, que tu es mon refuge; tu t'es choisi le Très-baut pour appui.

10 Ei sinua pidä mikään paha kohtaaman, ja ei yhtään vaivaa pidä sinun majaas lähestymän.

Le malheur n'arrive point jusqu'à toi, et la plaie n'approche point ta tente.

11 Sillä hän on antanut käskyn enkeleillensä sinusta, että he kätkevät sinua kaikissa teissäs,

Car Il donne pour toi l'ordre à ses anges de te garder en toutes tes voies.

12 Että he kantavat sinua käsissä, ettes jalkaas kiveen loukkaisi.

Ils te porteront sur leurs bras, de peur que ton pied ne heurte contre la pierre,

13 Sinä käyt jalopeuran ja kyykäärmeen päällä, ja tallaat nuoren jalopeuran ja lohikäärmeen.

Tu marcheras sur le lion et la vipère, tu fouleras le lionceau et le dragon.

14 Että hän minua halasi, niin minä hänen päästän: hän tuntee minun nimeni, sentähden minä varjelen häntä.

« Puisqu'il s'attache à moi, je veux le sauver, le mettre en lieu sûr, puisqu'il connaît mon nom,

15 Hän avuksihuutaa minua, sentähden minä kuulen häntä; hänen tykönänsä olen minä tuskassa; siitä minä hänen tempaan pois ja saatan hänen kunniaan.

Il m'invoque, et je l'exauce; je suis près de lui dans la détresse, je le délivrerai et je le glorifierai.

16 Minä ravitsen hänen pitkällä ijällä, ja osoitan hänelle autuuteni.

De longs jours je le rassasierai, et je lui ferai voir mon secours. »