Psalmien 9

1 Davidin Psalmi, kauniista nuoruudesta, edelläveisaajalle. Minä kiitän Herraa kaikesta sydämestäni, ja luettelen kaikki sinun ihmees.

Au maître chantre. Avec voix de jeunes filles. Sur bénites. Cantique de David. Je loue l'Éternel de tout mon cœur; je vais dire toutes tes merveilles,

2 Minä iloitsen ja riemuitsen sinussa, ja veisaan kiitosta sinun nimelles, sinä kaikkein ylimmäinen,

l'allégresse et la joie que je trouve en toi, chanter ton nom, ô Très-haut!

3 Ettäs minun viholliseni olet ajanut takaperin: he lankesivat ja hukkuivat sinun etees.

Car mes ennemis se retirent en arrière, chancellent et disparaissent à ta vue!

4 Sillä sinä saatat minun oikeuteni ja asiani toimeen: sinä istuit istuimelle, vanhurskauden tuomari.

Car tu défends ma cause et mon droit, tu sièges sur ton trône en juste juge.

5 Sinä nuhtelet pakanoita, ja kadotat jumalattomat: sinä pyyhit heidän nimensä pois aina ja ijankaikkisesti.

Tu tances les peuples, détruis les impies, effaces leur nom pour toujours, à jamais.

6 Vihollisten hävitykset ovat lopetetut ijäisesti, ja kaupungit sinä kukistit heidän muistonsa on heidän kanssansa kadonnut.

Mes ennemis sont perdus, ruines éternelles! Tu as détruit leurs villes, leur mémoire a péri!

7 Mutta Herra pysyy ijankaikkisesti: hän on valmistanut istuimensa tuomioon.

Oui, l'Éternel règne à perpétuité, Il a pour le jugement disposé son trône,

8 Ja hän tuomitsee maan piirin vanhurskaudessa, ja hallitsee kansat oikein.

et Il juge le monde avec justice, et rend aux peuples des sentences équitables.

9 Ja Herra on köyhän turva: hän on turva hädän aikana.

Et l'Éternel est un refuge pour le pauvre, un refuge dans les temps de détresse.

10 Sentähden he sinuun toivovat, jotka sinun nimes tuntevat; sillä et sinä niitä hylkää, jotka sinua, Herra, etsivät.

Ils se confient en toi ceux qui connaissent ton nom; car tu ne délaisses pas ceux qui te cherchent, Éternel.

11 Veisatkaat Herralle, joka Zionissa asuu: julistakaat kansoissa hänen tekonsa.

Chantez l'Éternel, qui réside en Sion, racontez aux nations ses hauts faits!

12 Sillä se joka kostaa verenvikoja, muistaa heitä, eikä unohda köyhäin parkumista.

Car, vengeur du sang, Il se souvient d'eux, Il n'oublie pas le cri des malheureux.

13 Herra ole minulle armollinen, katso minun ahdistustani niiltä, jotka minua vihaavat, sinä joka ylennät minun surman porteista;

Sois-moi propice, Éternel! Vois la misère où mes ennemis me réduisent; retire-moi des portes de la mort,

14 Että minä luettelisin kaikki sinun kiitokses Zionin tytärten porteissa, ja iloitsisin sinun avustas.

afin que je publie toute ta louange aux Portes de la fille de Sion, me réjouissant de ton secours!

15 Pakanat ovat vajonneet siihen hautaan, jonka he valmistivat: heidän jalkansa on käsitetty siinä verkossa, jonka he virittivät.

Les nations enfoncent dans la fosse qu'elles ont creusée; leur pied se prend au filet qu'elles ont caché.

16 Niin ymmärretään Herran tekevän oikeuden, koska jumalatoin juuri omissa kättensä töissä käsitetään; se on tutkisteltava asia, (Sela)

L'Éternel s'est montré; Il a fait justice, en enlaçant l'impie dans l'ouvrage même de ses mains. (Harpes. (Pause)

17 Jospa jumalattomat palajaisivat helvettiin, ja kaikki pakanat, jotka Jumalan unohtavat. (Sheol h7585)

Les impies vont dans les Enfers, et de même tous les peuples qui ont oublié Dieu. (Sheol h7585)

18 Sillä ei hän köyhää peräti unohda, ja raadollisten toivo ei huku ijankaikkisesti.

Car toujours le pauvre ne sera pas oublié, et l'espoir des malheureux n'est pas à jamais perdu.

19 Nouse, Herra, ettei ihminen saisi valtaa: anna kaikki pakanat edessäs tuomittaa.

Lève-toi, Éternel, afin que l'homme ne s'élève pas, afin que les nations soient jugées devant toi!

20 Herra, anna heille opettaja, että pakanat tuntisivat itsensä ihmisiksi, (Sela)

Mets, Éternel, ta terreur sur elles! que les peuples sentent qu'ils ne sont que des hommes. (Pause)