Psalmien 88

1 Psalmi, Koran lasten veisu, edelläveisaajalle, raadollisten heikkoudesta, Hemanin Esrahilaisen oppi. Herra, minun autuuteni Jumala, minä huudan päivällä ja yöllä sinun edessäs,

[Psalm Lun Tulik Natul Korah; Ac Heman, Mwet Ezra] O LEUM GOD su langoeyu, nga wowoyak ac tung len fon, Ac ke fong nga tuku nu ye motom.

2 Anna minun rukoukseni etees tulla: kallista korvas huutoni puoleen.

Lohng pre luk, Lipsre tung luk in suk kasru!

3 Sillä minun sieluni on surkeutta täynnä, ja minun elämäni on juuri liki helvettiä. (Sheol h7585)

Tuh mwe keok puspis putati nu fuk Ac nga apkuran in misa. (Sheol h7585)

4 Minä olen arvattu niiden kaltaiseksi, jotka hautaan menevät: minä olen niinkuin se mies, jolla ei yhtään apua ole.

Nga oana elos nukewa su apkuran in misa; Wanginla ku luk.

5 Minä makaan hyljättynä kuolleiden seassa, niinkuin haavoitetut, jotka haudassa makaavat, joita et sinä enää muista, ja jotka kädestäs eroitetut ovat.

Sisila nga inmasrlon mwet misa, Nga oana mwet su anwuki ac pukpuki in kulyuk uh — Oana elos su kom tiana sifil esam, Su kom fah tia ku in sifilpa kasru.

6 Sinä olet painanut minun alimmaiseen kaivoon, pimeyteen ja syvyyteen.

Kom sisyula nu in lufin mas loallana, Nu in luf se su arulana lohsr ac loal.

7 Sinun hirmuisuutes ahdistaa minua, ja pakottaa minua sinun aalloillas, (Sela)

Mulat lom putati toasr nu fuk Ac nga itungyuki ye noa in kasrkusrak lom.

8 Sinä eroitat kauvas ystäväni minusta: sinä olet minun tehnyt heille kauhistukseksi: minä makaan vangittuna, etten minä voi päästä ulos.

Kom oru tuh mwet kawuk luk in sisyula, Ac oru tuh nga in oana mwe srungayuk selos. Nga kauli ac tia ku in kaingkunla.

9 Minun kasvoni ovat surkiat raadollisuuden tähden: Herra, minä avukseni huudan sinua joka päivä: minä hajoitan käteni sinun puolees.

Mutuk losrla ke keok luk, LEUM GOD, nga sralak pouk Ac pre nu sum len nukewa.

10 Teetkös siis ihmeitä kuolleiden seassa? eli nousevatko kuolleet sinua kiittämään? (Sela)

Ya kom ac oru ma sakirik usrnguk nu sin mwet misa? Ya elos ac tukakek ac kaksakin kom?

11 Luetellaanko haudoissa sinun hyvyyttäs? ja totuuttas kadotuksessa?

Ya lungse kawil lom srumunyuk in kulyuk uh? Ya oaru lom srumunyuk ke acn in kunausten?

12 Tunnetaanko sinun ihmees pimiässä? eli vanhurskautes siinä maassa, jossa kaikki unohdetaan?

Ya mwenmen lom liyeyuk in acn lohsr uh, Ku wo lom liyeyuk ke acn sin mwet mulkinyukla uh?

13 Mutta minä huudan sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun etees.

LEUM GOD, nga pre nu sum in kasreyu. Nga pre nu sum ke lotutang nukewa.

14 Miksis, Herra, heität pois sieluni, ja peität kasvos minulta?

Efu ku kom sisyula, LEUM GOD? Efu ku kom ngetla likiyu?

15 Minä olen raadollinen ja väetöin, että minä niin hylätty olen: minä kärsin sinun hirmuisuuttas, että minä lähes epäilen.

Nga nuna keok ac apkuran nu ke misa e ke nga srikyak, Nga totola ke ma toasr su kom kaiyu kac.

16 Sinun vihas tulee minun päälleni: sinun pelkos likistää minua.

Mulat upa lom itungyuwi — Mwe aksangeng lom kunausyula.

17 Ne saartavat minua joka päivä niinkuin vesi, ja ynnä minua piirittävät.

Ma inge apinyula oana sronot ke len nufon, Ac kuhlusyuwi ke siska nukewa.

18 Sinä teet, että minun ystäväni ja lähimmäiseni erkanevat kauvas minusta, ja minun tuttavilleni olen minä pimeydessä.

Finne kawuk fototo luk, kom oru elos sisyula, Ac lohsr mukena pa nga liye uh.