Psalmien 88

1 Psalmi, Koran lasten veisu, edelläveisaajalle, raadollisten heikkoudesta, Hemanin Esrahilaisen oppi. Herra, minun autuuteni Jumala, minä huudan päivällä ja yöllä sinun edessäs,

O lord God of my salvation, I have cried day and night before you:

2 Anna minun rukoukseni etees tulla: kallista korvas huutoni puoleen.

Let my prayer come before you: incline your ear to my cry;

3 Sillä minun sieluni on surkeutta täynnä, ja minun elämäni on juuri liki helvettiä. (Sheol h7585)

For my soul is full of troubles: and my life draws near to the grave. (Sheol h7585)

4 Minä olen arvattu niiden kaltaiseksi, jotka hautaan menevät: minä olen niinkuin se mies, jolla ei yhtään apua ole.

I am counted with them that go down into the pit: I am as a man that has no strength:

5 Minä makaan hyljättynä kuolleiden seassa, niinkuin haavoitetut, jotka haudassa makaavat, joita et sinä enää muista, ja jotka kädestäs eroitetut ovat.

Free among the dead, like the slain that lie in the grave, whom you remember no more: and they are cut off from your hand.

6 Sinä olet painanut minun alimmaiseen kaivoon, pimeyteen ja syvyyteen.

You have laid me in the lowest pit, in darkness, in the deeps.

7 Sinun hirmuisuutes ahdistaa minua, ja pakottaa minua sinun aalloillas, (Sela)

Your wrath lies hard on me, and you have afflicted me with all your waves. (Selah)

8 Sinä eroitat kauvas ystäväni minusta: sinä olet minun tehnyt heille kauhistukseksi: minä makaan vangittuna, etten minä voi päästä ulos.

You have put away my acquaintance far from me; you have made me an abomination to them: I am shut up, and I cannot come forth.

9 Minun kasvoni ovat surkiat raadollisuuden tähden: Herra, minä avukseni huudan sinua joka päivä: minä hajoitan käteni sinun puolees.

My eye mourns by reason of affliction: LORD, I have called daily on you, I have stretched out my hands to you.

10 Teetkös siis ihmeitä kuolleiden seassa? eli nousevatko kuolleet sinua kiittämään? (Sela)

Will you show wonders to the dead? shall the dead arise and praise you? (Selah)

11 Luetellaanko haudoissa sinun hyvyyttäs? ja totuuttas kadotuksessa?

Shall your loving kindness be declared in the grave? or your faithfulness in destruction?

12 Tunnetaanko sinun ihmees pimiässä? eli vanhurskautes siinä maassa, jossa kaikki unohdetaan?

Shall your wonders be known in the dark? and your righteousness in the land of forgetfulness?

13 Mutta minä huudan sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun etees.

But to you have I cried, O LORD; and in the morning shall my prayer prevent you.

14 Miksis, Herra, heität pois sieluni, ja peität kasvos minulta?

LORD, why cast you off my soul? why hide you your face from me?

15 Minä olen raadollinen ja väetöin, että minä niin hylätty olen: minä kärsin sinun hirmuisuuttas, että minä lähes epäilen.

I am afflicted and ready to die from my youth up: while I suffer your terrors I am distracted.

16 Sinun vihas tulee minun päälleni: sinun pelkos likistää minua.

Your fierce wrath goes over me; your terrors have cut me off.

17 Ne saartavat minua joka päivä niinkuin vesi, ja ynnä minua piirittävät.

They came round about me daily like water; they compassed me about together.

18 Sinä teet, että minun ystäväni ja lähimmäiseni erkanevat kauvas minusta, ja minun tuttavilleni olen minä pimeydessä.

Lover and friend have you put far from me, and my acquaintance into darkness.