Psalmien 81

1 Gittitin päällä, edelläveisaajalle, Asaphin (Psalmi.) Veisatkaat iloisesti Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme: ihastukaat Jakobin Jumalalle.

Dem Sangmeister. Auf der Githith. Von Asaph. Jubelt dem Gott, unserer Stärke, jauchzet auf dem Gotte Jakobs.

2 Ottakaat psalmit ja tuokaat kanteleet, iloiset harput ja psaltari.

Erhebet den Psalm und schlaget die Pauke, die lieblich Harfe mit dem Psalter.

3 Soittakaat pasunilla uudessa kuussa, meidän lehtimajamme juhlapäivänä.

Am Neumond stoßt in die Posaune, zur Feier am Tage unseres Festes.

4 Sillä se on tapa Israelissa, ja Jakobin Jumalan oikeus.

Denn Satzung ist das für Israel, ein Recht für Jakobs Gott.

5 Sen hän pani Josephissa todistukseksi, koska he Egyptin maalta läksivät, ja oudon kielen kuulleet olivat.

Ein Zeugnis setzte Er es für Joseph, da Er auszog wider das Land Ägypten. Eine Lippe, die ich nicht kannte, hörte ich.

6 Minä olen heidän olkansa kuormasta vapahtanut; ja heidän kätensä pääsivät tiiliä tekemästä.

Ich habe seine Schulter von der Last weggenommen, und seine Hände gingen vorbei an dem Ofen.

7 Koska sinä tuskassas minua avukses huusit, niin minä autin sinua: minä kuulin sinua, koska tuulispää tuli sinun päälles, ja koettelin sinua riitaveden tykönä, (Sela)

Du riefst in der Drangsal, und Ich zog dich heraus, antwortete dir in des Donners Verborgenheit, Ich prüfte dich am Haderwasser. (Selah)

8 Kuule, minun kansani, minä todistan sinun seassas: Israel, jospa sinä minua kuulisit!

Höre, Mein Volk, daß wider dich Ich zeuge; o daß du auf Mich hörtest, Israel!

9 Ei pidä sinun seassas muukalainen jumala oleman, ja ei pidä sinun vierasta jumalaa kumartaman.

Es soll kein fremder Gott in dir sein, und du sollst keinen ausländischen Gott anbeten.

10 Minä olen Herra sinun Jumalas, joka sinun vein ulos Egyptin maalta: levitä suus, niin minä sen täytän.

Ich, Jehovah, bin dein Gott, Der dich aus dem Lande Ägypten heraufgeführt. Tue weit auf deinen Mund und Ich will ihn füllen.

11 Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, ja Israel ei totellut minua.

Und Mein Volk hörte nicht auf Meine Stimme, und Israel wollte nichts von Mir.

12 Niin minä laskin heitä sydämensä pahuuteen, vaeltamaan neuvonsa jälkeen.

Und Ich entsandte sie im Eigensinn ihres Herzens, sie wandelten nach ihren Ratschlägen.

13 Jos minun kansani kuulis minua, ja Israel minun teissäni kävis,

O, daß Mein Volk auf Mich hörte, Israel in Meinen Wegen wandelte!

14 Niin minä pian heidän vihollisensa painaisin alas, ja käteni kääntäisin heidän vihollistensa päälle,

Um ein Weniges hätte Ich ihre Feinde niedergebeugt, und wider ihre Dränger Meine Hand zurückgekehrt.

15 Ja Herran viholliset hukkaan tulisivat; mutta heidän aikansa olisi ijankaikkisesti pysyvä,

Die, so Jehovah hassen, müßten Ihm huldigen, und ihre Zeit wäre ewig.

16 Ja minä ruokkisin heitä parhailla nisuilla, ja ravitsisin heitä hunajalla kalliosta.

Und Ich würde sie von dem Fett des Weizens essen lassen und aus dem Felsen sie mit Honig sättigen.