Psalmien 78
1 Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.
Intellectus Asaph. Attendite popule meus legem meam: inclinate aurem vestram in verba oris mei.
2 Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,
Aperiam in parabolis os meum: loquar propositiones ab initio.
3 Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,
Quanta audivimus et cognovimus ea: et patres nostri narraverunt nobis.
4 Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.
Non sunt occultata a filiis eorum, in generatione altera. Narrantes laudes Domini, et virtutes eius, et mirabilia eius quæ fecit.
5 Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,
Et suscitavit testimonium in Iacob: et legem posuit in Israel. Quanta mandavit patribus nostris nota facere ea filiis suis:
6 Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;
ut cognoscat generatio altera. Filii qui nascentur, et exurgent, et narrabunt filiis suis,
7 Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,
Ut ponant in Deo spem suam, et non obliviscantur operum Dei: et mandata eius exquirant.
8 Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;
Ne fiant sicut patres eorum: generatio prava et exasperans. Generatio, quæ non direxit cor suum: et non est creditus cum Deo spiritus eius.
9 Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.
Filii Ephrem intendentes et mittentes arcum: conversi sunt in die belli.
10 Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.
Non custodierunt testamentum Dei, et in lege eius noluerunt ambulare.
11 Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.
Et obliti sunt benefactorum eius, et mirabilium eius quæ ostendit eis.
12 Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.
Coram patribus eorum fecit mirabilia in terra Ægypti, in campo Taneos.
13 Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.
Interrupit mare, et perduxit eos: et statuit aquas quasi in utre.
14 Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.
Et deduxit eos in nube diei: et tota nocte in illuminatione ignis.
15 Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.
Interrupit petram in eremo: et adaquavit eos velut in abysso multa.
16 Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.
Et eduxit aquam de petra: et deduxit tamquam flumina aquas.
17 Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.
Et apposuerunt adhuc peccare ei: in iram excitaverunt Excelsum in inaquoso.
18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.
Et tentaverunt Deum in cordibus suis: ut peterent escas animabus suis.
19 He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?
Et male locuti sunt de Deo: dixerunt: Numquid poterit Deus parare mensam in deserto?
20 Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?
Quoniam percussit petram, et fluxerunt aquæ, et torrentes inundaverunt. Numquid et panem poterit dare, aut parare mensam populo suo?
21 Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,
Ideo audivit Dominus, et distulit: et ignis accensus est in Iacob, et ira ascendit in Israel:
22 Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.
Quia non crediderunt in Deo, nec speraverunt in salutari eius:
23 Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,
Et mandavit nubibus desuper, et ianuas cæli aperuit.
24 Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.
Et pluit illis manna ad manducandum, et panem cæli dedit eis.
25 He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.
Panem angelorum manducavit homo: cibaria misit eis in abundantia.
26 Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,
Transtulit Austrum de cælo: et induxit in virtute sua Africum.
27 Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,
Et pluit super eos sicut pulverem carnes, et sicut arenam maris volatilia pennata.
28 Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.
Et ceciderunt in medio castrorum eorum: circa tabernacula eorum.
29 Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,
Et manducaverunt et saturati sunt nimis, et desiderium eorum attulit eis:
30 Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,
non sunt fraudati a desiderio suo. Adhuc escæ eorum erant in ore ipsorum,
31 Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.
et ira Dei ascendit super eos. Et occidit pingues eorum, et electos Israel impedivit.
32 Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.
In omnibus his peccaverunt adhuc: et non crediderunt in mirabilibus eius.
33 Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.
Et defecerunt in vanitate dies eorum: et anni eorum cum festinatione.
34 Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,
Cum occideret eos, quærebant eum: et revertebantur, et diluculo veniebant ad eum.
35 Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.
Et rememorati sunt quia Deus adiutor est eorum: et Deus excelsus redemptor eorum est.
36 Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.
Et dilexerunt eum in ore suo, et lingua sua mentiti sunt ei:
37 Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.
Cor autem eorum non erat rectum cum eo: nec fideles habiti sunt in testamento eius.
38 Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.
Ipse autem est misericors, et propitius fiet peccatis eorum: et non disperdet eos. Et abundavit ut averteret iram suam: et non accendit omnem iram suam:
39 Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.
Et recordatus est quia caro sunt: spiritus vadens, et non rediens.
40 Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?
Quoties exacerbaverunt eum in deserto, in iram concitaverunt eum in inaquoso?
41 Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.
Et conversi sunt, et tentaverunt Deum: et Sanctum Israel exacerbaverunt.
42 Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:
Non sunt recordati manus eius, die qua redemit eos de manu tribulantis,
43 Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,
Sicut posuit in Ægypto signa sua, et prodigia sua in campo Taneos.
44 Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:
Et convertit in sanguinem flumina eorum, et imbres eorum, ne biberent.
45 Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;
Misit in eos cœnomyiam, et comedit eos: et ranam, et disperdidit eos.
46 Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;
Et dedit ærugini fructus eorum: et labores eorum locustæ.
47 Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;
Et occidit in grandine vineas eorum: et moros eorum in pruina.
48 Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;
Et tradidit grandini iumenta eorum: et possessionem eorum igni.
49 Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;
Misit in eos iram indignationis suæ: indignationem, et iram, et tribulationem: immissiones per angelos malos.
50 Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;
Viam fecit semitæ iræ suæ, non pepercit a morte animabus eorum: et iumenta eorum in morte conclusit.
51 Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,
Et percussit omne primogenitum in terra Ægypti: primitias omnis laboris eorum in tabernaculis Cham.
52 Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,
Et abstulit sicut oves populum suum: et perduxit eos tamquam gregem in deserto.
53 Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.
Et deduxit eos in spe, et non timuerunt: et inimicos eorum operuit mare.
54 Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.
Et induxit eos in montem sanctificationis suæ, montem, quem acquisivit dextera eius. Et eiecit a facie eorum Gentes: et sorte divisit eis terram in funiculo distributionis.
55 Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.
Et habitare fecit in tabernaculis eorum tribus Israel.
56 Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.
Et tentaverunt, et exacerbaverunt Deum excelsum: et testimonia eius non custodierunt.
57 Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.
Et averterunt se, et non servaverunt pactum: quemadmodum patres eorum, conversi sunt in arcum pravum.
58 Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.
In iram concitaverunt eum in collibus suis: et in sculptilibus suis ad æmulationem eum provocaverunt.
59 Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,
Audivit Deus, et sprevit: et ad nihilum redegit valde Israel.
60 Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,
Et repulit tabernaculum Silo, tabernaculum suum, ubi habitavit in hominibus.
61 Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.
Et tradidit in captivitatem virtutem eorum: et pulchritudinem eorum in manus inimici.
62 Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.
Et conclusit in gladio populum suum: et hereditatem suam sprevit.
63 Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.
Iuvenes eorum comedit ignis: et virgines eorum non sunt lamentatæ.
64 Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,
Sacerdotes eorum in gladio ceciderunt: et viduæ eorum non plorabantur.
65 Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,
Et excitatus est tamquam dormiens Dominus, tamquam potens crapulatus a vino.
66 Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,
Et percussit inimicos suos in posteriora: opprobrium sempiternum dedit illis.
67 Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.
Et repulit tabernaculum Ioseph: et tribum Ephraim non elegit:
68 Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,
Sed elegit tribum Iuda, montem Sion quem dilexit.
69 Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,
Et ædificavit sicut unicornium sanctificium suum in terra, quam fundavit in sæcula.
70 Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.
Et elegit David servum suum, et sustulit eum de gregibus ovium: de post fœtantes accepit eum.
71 Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.
Pascere Iacob servum suum, et Israel hereditatem suam:
72 Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.
Et pavit eos in innocentia cordis sui: et in intellectibus manuum suarum deduxit eos.
