Psalmien 78
1 Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.
A maskil of Asaph. My people, attend to my teaching: bend your ears to the words of my mouth,
2 Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,
as I open my mouth in a poem on the riddling story of the past.
3 Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,
What we have heard and known, and what our ancestors have told us,
4 Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.
we will not hide from their children. We will tell to the next generation the praises and might of the Lord, and the wonders that he has done.
5 Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,
He set up a testimony in Jacob, a law he appointed in Israel, which he commanded our ancestors to make known to their children,
6 Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;
that the next generation should know it, that the children yet to be born should arise and tell their children;
7 Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,
that in God they might put their confidence, and not forget God’s works; but that they might keep his commandments,
8 Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;
and not be like their ancestors, a generation defiant and stubborn, a generation with heart unsteady, and spirit unfaithful towards God.
9 Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.
Ephraimites, armed bowmen, turned back in the day of battle.
10 Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.
They did not keep God’s covenant, they refused to walk in his law.
11 Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.
They forgot what he had done, and the wonders he had shown them.
12 Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.
He did wonders before their ancestors in the country of Zoan in Egypt.
13 Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.
Through the sea which he split he brought them, making waters stand up like a heap;
14 Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.
he led them by day with a cloud, all the night with a light of fire.
15 Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.
From the rocks which he split in the wilderness, he gave them to drink as of ocean’s abundance.
16 Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.
He brought streams out of the rock, and made water run down like rivers.
17 Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.
Yet they still went on sinning against him, they defied the Most High in the desert.
18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.
They wilfully challenged God, demanding the food that they longed for.
19 He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?
‘Is God able,’ such was their challenge, ‘to spread in the desert a table?
20 Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?
From the rock that he struck there gushed water, and torrents that overflowed; but can he also give bread, or provide his people with meat?’
21 Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,
When the Lord heard this, he was furious, and fire was kindled on Jacob, anger flared up against Israel.
22 Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.
For they put no trust in God, no confidence in his help.
23 Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,
So he summoned the clouds above; and, opening the doors of heaven,
24 Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.
he rained manna upon them for food, and grain of heaven he gave them.
25 He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.
Everyone ate the bread of angels; he sent them food to the full.
26 Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,
He launched the east wind in the heavens, and guided the south by his power.
27 Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,
He rained meat upon them like dust, winged bird like the sand of the sea.
28 Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.
In the midst of their camp he dropped it, all around their tents.
29 Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,
They ate and were more than filled; he had brought them the thing they desired.
30 Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,
But the thing they desired became loathsome: while their food was still in their mouths,
31 Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.
the wrath of God rose against them. He slew the stoutest among them, and laid low the young men of Israel.
32 Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.
Yet for all this they sinned yet more, and refused to believe in his wonders.
33 Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.
So he ended their days in a breath, and their years in sudden dismay.
34 Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,
When he slew them, then they sought after him, they turned and sought God with diligence.
35 Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.
They remembered that God was their rock, and the Most High God their redeemer.
36 Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.
But they flattered him with their mouth, and lied to him with their tongue.
37 Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.
Their heart was not steady with him, they were faithless to his covenant.
38 Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.
But he is full of pity: he pardons sin and destroys not. Often he turns his anger away, without stirring his wrath at all.
39 Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.
So he remembered that they were but flesh, breath that passes and does not return.
40 Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?
But how often they rebelled in the desert, and caused him grief in the wilderness,
41 Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.
tempting God again and again, provoking the Holy One of Israel.
42 Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:
They did not remember his strength, nor the day he redeemed from the foe,
43 Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,
how he set his signs in Egypt, in the country of Zoan his wonders.
44 Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:
He turned their canals into blood, their streams undrinkable.
45 Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;
He sent forth flies, which devoured them; frogs, too, which destroyed them.
46 Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;
Their crops he gave to the caterpillar, and the fruits of their toil to the locust.
47 Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;
He slew their vines with hail, and their sycamore trees with frost.
48 Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;
He delivered their cattle to the hail, and their flocks to bolts of fire.
49 Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;
He let loose his hot anger among them, fury and wrath and distress, a band of destroying angels.
50 Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;
He cleared a path for his anger, did not spare them from death, but gave them over to pestilence.
51 Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,
He struck down all the firstborn in Egypt, the first fruits of their strength in the tents of Ham.
52 Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,
He led forth his people like sheep, he was guide to his flock in the desert.
53 Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.
Securely he led them, and free from fear, while their foes were drowned in the sea.
54 Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.
To his holy realm he brought them, to the mountain his right hand had purchased.
55 Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.
He drove out the nations before them, and allotted their land for possession, and their tents for Israel to live in.
56 Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.
Yet they tempted and angered the Most High God, they did not observe his decrees.
57 Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.
They drew back, false like their ancestors; they failed like a treacherous bow.
58 Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.
Their shrines stirred him to anger, their idols moved him to jealousy.
59 Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,
When God heard of this, he was furious, and he spurned Israel utterly.
60 Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,
He abandoned his home in Shiloh, the tent he had pitched among people.
61 Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.
He gave his strength up to captivity, his glory to the hands of the foe.
62 Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.
He gave his people to the sword, he was furious with his own.
63 Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.
Fire devoured their young men, and their maidens had no marriage-song.
64 Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,
Their priests fell by the sword, and their widows could not weep.
65 Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,
Then the Lord awoke as from sleep, like a warrior flushed with wine;
66 Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,
and he beat back his foes, putting them to perpetual scorn.
67 Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.
He disowned the tent of Joseph, he rejected the tribe of Ephraim;
68 Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,
but he chose the tribe of Judah, Mount Zion, which he loves.
69 Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,
And he built like the heights his sanctuary, like the earth which he founded forever.
70 Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.
And he chose David his servant, taking him from the sheepfolds.
71 Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.
From the mother-ewes he brought him, to be shepherd to Jacob his people, and to Israel his inheritance.
72 Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.
With upright heart did he shepherd them, and with skilful hands did he guide them.
