< Psalmien 78 >

1 Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.
[A contemplation by Asaph.] Hear my teaching, my people. Turn your ears to the words of my mouth.
2 Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,
I will open my mouth in a parable. I will utter dark sayings since the beginning of the world,
3 Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,
which we have heard and known, and our fathers have told us.
4 Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.
We will not hide them from their descendants, telling to the generation to come the praises of the LORD, his strength, and his wondrous works that he has done.
5 Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,
For he established a testimony in Jacob, and appointed a teaching in Israel, which he commanded our fathers, that they should make them known to their children;
6 Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;
that the generation to come might know it, the children yet unborn, and arise and tell their children,
7 Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,
that they might set their hope in God, and not forget the works of God, but keep his commandments,
8 Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;
and might not be as their fathers, a stubborn and rebellious generation, a generation that did not make their hearts loyal, whose spirit was not steadfast with God.
9 Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.
The people of Ephraim, being armed and carrying bows, turned back in the day of battle.
10 Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.
They did not keep God's covenant, and refused to walk by his Law.
11 Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.
They forgot his doings, his wondrous works that he had shown them.
12 Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.
He did marvelous things in the sight of their fathers, in the land of Egypt, in the field of Zoan.
13 Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.
He split the sea, and caused them to pass through. He made the waters stand as a heap.
14 Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.
In the daytime he also led them with a cloud, and all night with a light of fire.
15 Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.
He split rocks in the wilderness, and gave them drink abundantly as out of the depths.
16 Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.
He brought streams also out of the rock, and caused waters to run down like rivers.
17 Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.
Yet they still went on to sin against him, to rebel against the Most High in the desert.
18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.
They tempted God in their heart by asking food according to their desire.
19 He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?
Yes, they spoke against God. They said, "Can God prepare a table in the wilderness?
20 Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?
Look, he struck the rock, so that waters gushed out, and streams overflowed. Can he give bread also? Will he provide flesh for his people?"
21 Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,
Therefore the LORD heard, and was angry. A fire was kindled against Jacob, anger also went up against Israel,
22 Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.
because they did not believe in God, and did not trust in his salvation.
23 Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,
Yet he commanded the clouds above, and opened the doors of heaven.
24 Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.
He rained down manna on them to eat, and gave them bread from heaven.
25 He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.
Man ate the bread of the mighty ones. He sent them food to the full.
26 Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,
He caused the east wind to blow in the sky. By his power he guided the south wind.
27 Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,
He rained also flesh on them as the dust; winged birds as the sand of the seas.
28 Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.
He let it fall in the midst of his camp, all around his tent.
29 Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,
So they ate, and were well filled. He gave them their own desire.
30 Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,
They did not turn from their cravings. Their food was yet in their mouths,
31 Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.
when the anger of God went up against them, killed some of the fattest of them, and struck down the young men of Israel.
32 Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.
For all this they still sinned, and did not believe in his wondrous works.
33 Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.
Therefore he consumed their days in vanity, and their years in terror.
34 Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,
When he killed them, then they inquired after him. They returned and sought God earnestly.
35 Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.
They remembered that God was their rock, the Most High God, their redeemer.
36 Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.
But they flattered him with their mouth, and lied to him with their tongue.
37 Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.
For their heart was not right with him, neither were they faithful in his covenant.
38 Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.
But he, being merciful, forgave iniquity, and did not destroy them. Yes, many times he turned his anger away, and did not stir up all his wrath.
39 Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.
He remembered that they were but flesh, a wind that passes away, and doesn't come again.
40 Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?
How often they rebelled against him in the wilderness, and grieved him in the desert.
41 Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.
They turned again and tempted God, and gave pain to the Holy One of Israel.
42 Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:
They did not remember his hand, nor the day when he redeemed them from the adversary;
43 Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,
how he set his signs in Egypt, his wonders in the field of Zoan,
44 Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:
he turned their rivers into blood, and their streams, so that they could not drink.
45 Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;
He sent among them swarms of flies, which devoured them; and frogs, which destroyed them.
46 Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;
He gave also their increase to the caterpillar, and their labor to the locust.
47 Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;
He destroyed their vines with hail, their sycamore fig trees with frost.
48 Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;
He gave over their livestock also to the hail, and their flocks to hot thunderbolts.
49 Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;
He threw on them the fierceness of his anger, wrath, indignation, and trouble, and a band of destroying angels.
50 Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;
He made a path for his anger. He did not spare their soul from death, but gave their life over to the pestilence,
51 Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,
and struck all the firstborn in Egypt, the chief of their strength in the tents of Ham.
52 Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,
But he led forth his own people like sheep, and guided them in the wilderness like a flock.
53 Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.
He led them safely, so that they weren't afraid, but the sea overwhelmed their enemies.
54 Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.
He brought them to the border of his sanctuary, to this mountain, which his right hand had taken.
55 Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.
He also drove out the nations before them, allotted them for an inheritance by line, and made the tribes of Israel to dwell in their tents.
56 Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.
Yet they tempted and rebelled against the Most High God, and did not keep his testimonies;
57 Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.
but turned back, and dealt treacherously like their fathers. They were turned aside like a deceitful bow.
58 Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.
For they provoked him to anger with their high places, and moved him to jealousy with their engraved images.
59 Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,
When God heard this, he was angry, and greatly abhorred Israel;
60 Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,
So that he forsook the tabernacle at Shiloh, the tent where he dwelt among men;
61 Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.
and delivered his strength into captivity, his glory into the adversary's hand.
62 Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.
He also gave his people over to the sword, and was angry with his inheritance.
63 Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.
Fire devoured their young men. Their virgins had no wedding song.
64 Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,
Their priests fell by the sword, and their widows couldn't weep.
65 Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,
Then the Lord awakened as one out of sleep, like a mighty man who shouts by reason of wine.
66 Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,
He struck his adversaries backward. He made them a permanent shame.
67 Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.
Moreover he rejected the tent of Joseph, and did not choose the tribe of Ephraim,
68 Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,
But chose the tribe of Judah, Mount Zion which he loved.
69 Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,
He built his sanctuary like the heights, like the earth which he has established forever.
70 Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.
He also chose David his servant, and took him from the sheepfolds;
71 Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.
from following the ewes that have their young, he brought him to be the shepherd of Jacob his servant, and Israel his inheritance.
72 Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.
So he was their shepherd according to the integrity of his heart, and guided them by the skillfulness of his hands.

< Psalmien 78 >