Psalmien 66
1 Davidin Psalmi ja veisu, edelläveisaajalle. Ihastukaa Jumalalle, kaikki maa.
Au maître chantre. Cantique. Terre, élève à Dieu de toutes parts tes acclamations!
2 Veisatkaat kiitosta hänen nimensä kunniaksi, ylistäkäät häntä suuresti.
Chantez son nom glorieux, que vos hymnes le glorifient!
3 Sanokaat Jumalalle: kuinka ihmeelliset ovat sinun työs! sinun vihollisiltas pitää puuttuman, sinun suuren väkes tähden.
Dites à Dieu: « Que tes œuvres sont admirables! Aux effets de ta grande puissance tes ennemis dissimulent devant toi;
4 Kaikki maa kumartakoon sinua, ja veisatkaan kiitosta sinun nimelles, (Sela)
toute la terre t'adore et te célèbre; célèbre ton nom! (Pause)
5 Tulkaat ja katsokaat Jumalan tekoja, joka niin ihmeellinen on töissänsä ihmisten lasten seassa.
Venez et contemplez les œuvres de Dieu, admirable en ce qu'il opère pour les enfants des hommes!
6 Hän muuttaa meren kuivaksi, niin että jalkaisin käydään veden ylitse: siitä me hänessä iloitsemme.
Il transforma la mer en terre sèche; au travers du fleuve ils passèrent à pied, et Il excita nos transports.
7 Hän hallitsee voimansa kautta ijankaikkisesti, hänen silmänsä katselevat kansoja: eripuraiset ei pidä voiman korottaa itseänsä, (Sela)
Il exerce par son pouvoir un empire éternel, ses yeux observent les peuples: que les rebelles ne s'insurgent pas! (Pause)
8 Kiittäkäät te pakanat, meidän Jumalaamme: kajahtakaan hänen kiitoksensa ääni kauvas,
Peuples, bénissez notre Dieu, et proclamez sa louange!
9 Joka meidän sielumme elättää, eikä salli jalkamme liukastella.
Il redonna la vie à nos âmes, et ne laissa pas nos pieds trébucher.
10 Sillä sinä, Jumala, olet meitä koetellut, ja valanut meitä niinkuin hopia valetaan.
Car tu nous as éprouvés, ô Dieu, purifiés, comme l'on purifie l'argent.
11 Sinä veit meitä vankeuteen, ja panit kuorman meidän lanteillemme.
Tu nous enlaças dans le filet, et tu mis un faix sur nos reins;
12 Sinä olet antanut ihmiset meidän päämme päällitse mennä: me olemme tuleen ja veteen tulleet, mutta sinä veit meitä ulos, ja virvoitit.
tu donnas à des hommes nos têtes pour monture, nous passâmes par le feu et les eaux; mais tu nous en as tirés pour nous combler de biens.
13 Sentähden minä menen polttouhrilla sinun huoneeses, ja maksan sinulle lupaukseni,
Je viens dans ta maison avec des holocaustes; je veux m'acquitter envers toi de mes vœux
14 Joita minun huuleni lupasivat, ja minun suuni puhunut on tuskassani.
exprimés par mes lèvres, prononcés par ma bouche dans ma détresse.
15 Lihavat polttouhrit minä teen sinulle oinasten suitsutuksella: minä uhraan sinulle naudat kauristen kanssa, (Sela)
Je t'offrirai des holocaustes et des brebis engraissées, et ferai fumer la graisse des béliers; je te sacrifierai des taureaux et des boucs. (Pause)
16 Tulkaat, kuulkaat te kaikki, jotka Jumalaa pelkäätte: minä ilmoitan, mitä hän minun sielulleni on tehnyt.
Venez, écoutez, vous tous qui craignez Dieu, je veux raconter ce qu'il fit pour mon âme.
17 Häntä minä suullani huusin, ja ylistin kielelläni.
De ma bouche je l'invoquai; et sa louange est maintenant sur ma langue.
18 Jos minä jotakin vääryyttä pitäisin sydämessäni, niin ei Herra minua kuulisi.
Si dans mon cœur j'avais eu le mal en vue, le Seigneur ne m'eût pas exaucé;
19 Sentähden Jumala on minua kuullut, ja ottanut vaarin minun rukoukseni äänestä.
mais Dieu m'a exaucé, Il a été attentif aux accents de ma prière.
20 Kiitetty olkoon Jumala, joka ei hylkää rukoustani, eikä käännä laupiuttansa pois minusta!
Béni soit Dieu, qui n'a pas rebuté ma prière, et ne m'a pas refusé sa grâce!
