Psalmien 56
1 Davidin kultainen kappale mykästä mettisestä muukalaisten seassa, kuin Philistealaiset käsittivät hänen Gatissa. Jumala, ole minulle armollinen; sillä ihmiset tahtovat minua niellä ylös: joka päivä he sotivat ja ahdistavat minua.
For the end, concerning the people that were removed from the sanctuary, by David for a memorial, when the Philistines caught him in Geth. Have mercy upon me, O God; for man has trodden me down; all the day long he warring has afflicted me.
2 Minun kadehtiani tahtovat joka päivä minua niellä ylös; sillä moni sotii ylpiästi minua vastaan.
Mine enemies have trodden me down all the day from the dawning of the day; for there are many warring against me.
3 Kuin minä pelkään, niin minä toivon sinuun.
They shall be afraid, but I will trust in you.
4 Jumalassa minä kerskaan hänen sanaansa: Jumalaan minä toivon, en minä pelkää: mitä liha minun tekis?
In God I will praise my words; all the day have I hoped in God; I will not fear what flesh shall do to me.
5 Joka päivä he minun sanojani kääntelevät; kaikki heidän ajatuksensa ovat pahuuteen minua vastaan.
All the day long they have abominated my words; all their devices [are] against me for evil.
6 He pitävät yhtä, ja väijyvät, ja ottavat minun askeleistani vaarin, kuinka he minun sieluni käsittäisivät.
They will dwell near and hide [themselves]; they will watch my steps, accordingly as I have waited patiently in my soul.
7 Pitäiskö heidän vääryydestänsä pääsemän? Syökse, Jumala, se kansa alas vihassas.
You will on no account save them; you will bring down the people in wrath.
8 Sinä olet lukenut minun kulkemukseni: sinä panet minun kyyneleeni leiliis: eikö ne ole sinun kirjassas?
O God, I have declared my life to you; you has set my tears before you, even according to your promise.
9 Silloin pitää viholliseni kääntämän heitänsä takaperin, sinä päivänä, kuin minä huudan: sen minä tiedän, ettäs minun Jumalani olet.
Mine enemies shall be turned back, in the day wherein I shall call upon you; behold, I know that you are my God.
10 Jumalassa minä kerskaan hänen sanaansa: Herrassa minä kerskaan hänen sanaansa.
In God, will I praise [his] word; in the Lord will I praise [his] saying.
11 Jumalaan minä toivon, en minä pelkää: mitä ihminen tekis?
I have hoped in God; I will not be afraid of what man shall do to me.
12 Minä olen sinulle, Jumala, luvannut, minä tahdon sinua kiittää.
The vows of your praise, O God, which I will pay, are upon me.
13 Sillä sinä olet pelastanut minun sieluni kuolemasta, minun jalkani lankeemisesta; että minä vaeltaisin Jumalan edessä eläväin valkeudessa.
For you have delivered my soul from death, and my feet from sliding, that I should be well-pleasing before God in the land of the living.
