Psalmien 50

1 Asaphin Psalmi. Herra, väkevä Jumala, puhuu, ja kutsuu maailman hamasta auringon koitosta niin laskemiseen asti.

Ein Psalm Assaphs. Gott der HERR, der Mächtige, redet und ruft der Welt von Aufgang der Sonne bis zum Niedergang.

2 Zionista antaa Jumala täydellisen kirkkauden paistaa.

Aus Zion bricht an der schöne Glanz Gottes.

3 Meidän Jumalamme tulee, ja ei vaikene: kuluttavainen tuli käy hänen edellänsä, ja hänen ympärillänsä väkevä ilma.

Unser Gott kommt und schweiget nicht. Fressend Feuer gehet vor ihm her und um ihn her ein groß Wetter.

4 Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitaksensa kansaansa.

Er ruft Himmel und Erde, daß er sein Volk richte.

5 Kootkaat minulle minun pyhäni, jotka liitostani enemmän pitävät kuin uhrista.

Versammelt mir meine Heiligen, die den Bund mehr achten denn Opfer.

6 Ja taivaat pitää hänen vanhurskauttansa ilmoittaman; sillä Jumala on tuomari, (Sela)

Und die Himmel werden seine Gerechtigkeit verkündigen; denn Gott ist Richter. (Sela)

7 Kuule, kansani! minä tahdon puhua, ja sinun seassas, Israel, todistaa: minä Jumala olen sinun Jumalas,

Höre, mein Volk, laß mich reden, Israel; laß mich unter dir zeugen: Ich, Gott, bin dein Gott.

8 Uhreistas en minä sinua nuhtele; sillä sinun polttouhris ovat alati minun edessäni.

Deines Opfers halben strafe ich dich nicht; sind doch deine Brandopfer sonst immer vor mir.

9 En minä ota härkiä sinun huoneestas, enkä kauriita navetastas;

Ich will nicht von deinem Hause Farren nehmen, noch Böcke aus deinen Ställen;

10 Sillä kaikki metsän eläimet ovat minun, ja eläimet vuorilla tuhansin.

denn alle Tiere im Walde sind mein und Vieh auf den Bergen, da sie bei tausend gehen.

11 Minä tunnen kaikki linnut vuorten päällä, ja metsän pedot ovat minun edessäni.

Ich kenne alles Gevögel auf den Bergen, und allerlei Tier auf dem Felde ist vor mir.

12 Jos minä isoon, en minä sitä sano sinulle; sillä maan piiri on minun, ja kaikki mitä siinä on.

Wo mich hungerte, wollt ich dir nicht davon sagen; denn der Erdboden ist mein und alles, was drinnen ist.

13 Luuletkos minun syövän härjän lihaa? ja kauristen verta juovan?

Meinest du, daß ich Ochsenfleisch essen wolle, oder Bocksblut trinken?

14 Uhraa Jumalalle kiitosuhri, ja maksa Ylimmäiselle lupaukses;

Opfere Gott Dank und bezahle dem Höchsten deine Gelübde!

15 Ja avukses huuda minua hädässäs, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.

Und rufe mich an in der Not, so will ich dich erretten, so sollst du mich preisen.

16 Mutta jumalattomalle sanoo Jumala: miksi sinä ilmoitat minun säätyjäni? ja otat minun liittoni suulles?

Aber zum Gottlosen spricht Gott: Was verkündigest du meine Rechte und nimmst meinen Bund in deinen Mund,

17 Ettäs kuritusta vihaat, ja heität minun sanani taakses.

so du doch Zucht hassest und wirfst meine Worte hinter dich?

18 Koskas varkaan näet, niin sinä juokset hänen kanssansa, ja pidät yhtä huorintekiäin kanssa.

Wenn du einen Dieb siehest, so läufst du mit ihm und hast Gemeinschaft mit den Ehebrechern.

19 Sinun suus sallit sinä pahaa puhua, ja kieles saattaa petosta matkaan.

Dein Maul lässest du Böses reden, und deine Zunge treibet Falschheit.

20 Sinä istut ja puhut veljeäs vastaan, äitis poikaa sinä pilkkaat.

Du sitzest und redest wider deinen Bruder, deiner Mutter Sohn verleumdest du.

21 Näitä teet, ja minä olen vaiti; niin sinä luulet, että minä olen sinun kaltaises; mutta minä nuhtelen sinua ja asetan näitä silmäis eteen.

Das tust du, und ich schweige. Da meinest du, ich werde sein gleich wie du. Aber ich will dich strafen und will dir's unter Augen stellen.

22 Ymmärtäkäät siis näitä te, jotka Jumalan unhotatte; etten minä tempaisi joskus pois, ja ei olisi vapahtajaa.

Merket doch das, die ihr Gottes vergesset, daß ich nicht einmal hinreiße, und sei kein Retter mehr da.

23 Joka kiitosta uhraa, se ylistää minua, ja siinä on se tie, että minä osoitan hänelle Jumalan autuuden.

Wer Dank opfert, der preiset mich; und da ist der Weg, daß ich ihm zeige das Heil Gottes.