Psalmien 34

1 Davidin Psalmi, koska hän muotonsa muutti Abimelekin edessä, joka hänen ajoi pois tyköänsä ja hän meni pois. Minä kiitän Herraa aina: hänen kiitoksensa on alati minun suussani.

De David, lorsqu'il se contrefit devant Abimélech, et qu'ayant été chassé par lui, il s'enfuit. Je bénirai l'Éternel en tout temps, toujours sa louange sera dans ma bouche.

2 Minun sieluni kerskaa Herrassa, että raadolliset sen kuulevat ja iloitsevat.

Que de l'Éternel mon âme se glorifie! Que les malheureux l'entendent et se réjouissent!

3 Ylistäkäät Herraa minun kanssani, ja korottakaamme ynnä hänen nimeänsä.

Magnifiez l'Éternel avec moi! Exaltons son nom tous ensemble!

4 Kuin minä Herraa etsin, kuuli hän minun rukoukseni, ja pelasti minun kaikista vavistuksistani.

Je cherchai l'Éternel, et Il me répondit, et de toutes mes terreurs Il me délivra.

5 Jotka häntä katsovat, ne valaistaan: heidän kasvonsa ei tule häpiään.

Qui regarde vers lui en est rendu serein, et la honte ne couvre pas son front.

6 Kuin raadollinen huusi, kuuli Herra häntä, ja autti hänen kaikista tuskistansa.

Ce malheureux a prié, et l'Éternel a exaucé, et de toutes ses angoisses Il l'a délivré.

7 Herran enkeli piirittää niitä, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heitä.

L'ange de l'Etemel campe près de ceux qui Le craignent, et les sauve.

8 Maistakaat ja katsokaat, kuinka Herra on suloinen: autuas on se, joka häneen turvaa.

Sentez et voyez comme l'Éternel est bon! Heureux l'homme qui se confie en lui!

9 Peljätkään Herraa kaikki hänen pyhänsä; sillä jotka häntä pelkäävät, ei niiltä mitään puutu.

Craignez l'Éternel, vous ses saints, car rien ne manque à ceux qui le craignent.

10 Nuorten jalopeurain pitää tarvitseman ja isooman; mutta jotka Herraa etsivät, ei heiltä mitään hyvää puutu.

Les lions connaissent la disette et la faim; mais ceux qui cherchent l'Éternel, n'ont disette d'aucun bien.

11 Tulkaat tänne, lapset, kuulkaat minua: Herran pelvon minä teille opetan.

Venez, mes fils! écoutez-moi! Dans la crainte de l'Éternel je veux vous instruire.

12 Kuka on, joka (hyvää) elämää pyytää? ja pitäis mielellänsä hyviä päiviä?

Qui que tu sois qui aimes la vie, qui souhaites des années pour goûter le bonheur,

13 Varjele kieles pahuudesta, ja huules vilppiä puhumasta.

garde ta langue de la méchanceté, et tes lèvres des discours trompeurs;

14 Lakkaa pahasta ja tee hyvää: etsi rauhaa ja noutele häntä.

fuis le mal, et fais le bien, cherche la paix, et la poursuis.

15 Herran silmät katsovat vanhurskaita, ja hänen korvansa heidän huutoansa.

Les yeux de l'Éternel sont fixés sur les justes, et ses oreilles ouvertes à leurs cris.

16 Mutta Herran kasvot ovat pahointekiöitä vastaan, hukuttamaan maasta heidän muistoansa.

L'Éternel se retourne contre le méchant, pour extirper de la terre sa mémoire.

17 Kuin (vanhurskaat) huutavat, niin Herra kuulee, ja pelastaa heitä kaikista heidän tuskistansa.

Ils crient, et l'Éternel exauce, et de toutes leurs angoisses Il les délivre.

18 Herra on juuri läsnä niitä, joilla on murheellinen sydän, ja auttaa niitä, joilla on surkia mieli.

L'Éternel est près des cœurs brisés, et Il est secourable aux esprits froissés.

19 Vanhurskaalle tapahtuu paljo pahaa; mutta Herra hänen niistä kaikista päästää.

Les maux du juste sont nombreux; mais de tous l'Éternel le délivre,

20 Hän kätkee kaikki hänen luunsa, ettei yhtäkään niistä murreta.

Il garde tous ses os, pas un d'eux n'est brisé. L'adversité tue l'impie,

21 Pahuus tappaa jumalattoman, ja jotka vanhurskasta vihaavat, ne hukutetaan.

et les ennemis du juste portent leur peine.

22 Herra lunastaa palveliansa sielut; ja kaikki, jotka häneen toivovat, ei pidä hukkuman.

L'Éternel rachète la vie de ses serviteurs, et tous ceux qui mettent en lui leur confiance, ne portent nulle peine.