Psalmien 22
1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, peurasta, jota varhain väijytään. Minun Jumalani, minun Jumalani! miksis minun hylkäsit? minä parun, vaan minun apuni on kaukana.
For the leader; set to “Deer of the Dawn”. A psalm of David. My God, my God, why have you left me, my rescue so far from the words of my roaring?
2 Minun Jumalani! päivällä minä huudan, ja et sinä vastaa, ja en yölläkään vaikene.
I cry in the day, you do not answer, I cry in the night but find no rest.
3 Sinä olet pyhä, joka asut Israelin kiitoksessa.
You are the Holy One, throned on the praises of Israel.
4 Meidän isämme toivoivat sinuun: ja kuin he toivoivat, niin sinä vapahdit heitä.
In you our ancestors trusted, they trusted and you delivered them.
5 Sinua he huusivat, ja vapahdettiin: sinuun he turvasivat, ja ei tulleet häpiään.
They cried to you, and found safety, in you did they trust and were not put to shame.
6 Mutta minä olen mato ja en ihminen, ihmisten pilkka ja kansan ylönkatse.
But I am a worm, not a person; insulted by others, despised by the people.
7 Kaikki, jotka minun näkevät, häpäisevät minua: he vääristelevät huuliansa ja päätänsä vääntelevät.
All who see me mock me, with mouths wide open and wagging heads:
8 Hän valittaa Herralle, hän vapahtakoon hänen: hän auttakoon häntä, jos hän mielistyy häneen.
‘He relies on the Lord; let him save him. Let him rescue the one he holds dear!’
9 Sillä sinä olet minun vetänyt ulos äitini kohdusta: sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla.
But you drew me from the womb, laid me safely on my mother’s breasts.
10 Sinun päälles minä olen heitetty äitini kohdusta: sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.
On your care was I cast from my very birth, you are my God from my mother’s womb.
11 Älä ole kaukana minusta; sillä ahdistus on läsnä, ja ei ole auttajaa,
Be not far from me, for trouble is nigh, and there is none to help.
12 Suuret mullit ovat minun piirittäneet, lihavat härjät kiertäneet minun ympäri.
I am circled by many bulls, beset by the mighty of Bashan,
13 Kitansa avasivat he minua vastaan, niinkuin raateleva ja kiljuva jalopeura.
who face me with gaping jaws, like ravening roaring lions.
14 Minä olen kaadettu ulos niinkuin vesi, ja luuni ovat kaikki hajoitetut: minun sydämeni on niinkuin salattu vedenvaha ruumiissani.
Poured out am I like water, and all my bones are loosened. My heart is become like wax, melted within me.
15 Minun voimani on kuivettunut niinkuin kruusin muru, ja minun kieleni tarttuu suuni lakeen; ja sinä panet minun kuoleman tomuun.
My palate is dry as a sherd, my tongue sticks to my jaws; in the dust of death you lay me.
16 Sillä koirat ovat minun piirittäneet: julmain parvi saartain lävistänyt kuin jalopeura käteni ja jalkani.
For dogs are round about me, a band of knaves encircles me, gnawing my hands and my feet.
17 Minä lukisin kaikki minun luuni; mutta he katselivat ja näkivät ihastuksensa minusta.
I can count my bones, every one. As for them, they feast their eyes on me.
18 He jakavat itsellensä minun vaatteeni ja heittävät hameestani arpaa.
They divide my garments among them, and over my raiment cast lots.
19 Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana! minun väkevyyteni, riennä avukseni!
But you, O Lord, be not far, O my strength, hasten to help me.
20 Pelasta minun sieluni miekasta, ja ainokaiseni koirilta.
Deliver my life from the sword my life from the power of the dogs.
21 Vapahda minua jalopeuran suusta, ja päästä minua yksisarvillisista.
Save me from the jaws of the lion, from the horns of the wild oxen help me.
22 Minä saarnaan sinun nimeäs veljilleni: minä ylistän sinua seurakunnassa.
I will tell of your fame to my kindred, and in the assembly will praise you.
23 Ylistäkäät Herraa te, jotka häntä pelkäätte: koko Jakobin siemen kunnioittakoon häntä, ja kavahtakoon häntä kaikki Israelin siemen!
Praise the Lord, you who fear him. All Jacob’s seed, give him glory. All Israel’s seed, stand in awe of him.
24 Sillä ei hän hyljännyt eikä katsonut ylön köyhän raadollisuutta, eikä kääntänyt kasvojansa hänestä pois; vaan kuin se häntä huusi, kuuli hän sitä.
For he has not despised nor abhorred the sorrow of the sorrowful. He hid not his face from me, but he listened to my cry for help.
25 Sinua minä ylistän suuressa seurakunnassa: minä maksan lupaukseni heidän edessänsä, jotka häntä pelkäävät.
Of you is my praise in the great congregation; my vows I will pay before those who fear him.
26 Raadolliset syövät ja ravitaan, ja jotka Herraa etsivät, pitää häntä ylistämän: teidän sydämenne pitää elämän ijankaikkisesti.
The afflicted will eat to their heart’s desire, and those who seek after the Lord will praise him. Lift up your hearts forever.
27 Kaikki maailman ääret muistakaan ja kääntykään Herran tykö, ja kumartakaan sinun edessäs kaikki pakanain sukukunnat.
All will call it to mind, to the ends of the earth, and turn to the Lord; and all tribes of the nations will bow down before you.
28 Sillä Herralta on valtakunta, ja hän vallitsee pakanoita.
For the kingdom belongs to the Lord: he is the Lord of the nations.
29 Kaikki lihavat maan päällä pitää syömän ja kumartaman, hänen edessänsä polviansa notkistaman kaikki, jotka tomussa makaavat ja jotka surussansa elävät.
To him will bow down all who sleep in the earth, and before him bend all who go down to the dust, and those who could not preserve their lives.
30 Hänen pitää saaman siemenen, joka häntä palvelee: Herrasta pitää ilmoitettaman lasten lapsiin.
My descendants will tell of the Lord to the next generation;
31 He tulevat ja hänen vanhurskauttansa saarnaavat syntyvälle kansalle, että hän sen tekee.
they will declare his righteousness to people yet to be born: He has done it.
