Psalmien 17

1 Davidin rukous. Kuule, Herra, oikeutta, havaitse minun huutoni, ota vaari minun rukouksestani, joka ei viekkaasta suusta lähde.

Ima Dávidtól. Hallgass, Örökkévaló, igazsággal, figyelj fohászkodásomra, figyelmezz imádságomra nem csalárd ajkakból!

2 Puhu sinä minun asiassani, ja sinun silmäs katsokaan oikeutta.

Te tőled eredjen ítéletem; szemeid az egyenességet nézik.

3 Sinä koettelet minun sydämeni, ja etsiskelet sitä yöllä, ja tutkit minua, ja et mitään löydä; minä olen aikonut, ettei minun suuni missäkään riko.

Megvizsgáltad szívemet, gondoltál rám éjjel, kipróbáltál, nem találtál gonosz gondolatot bennem, szájamon sem lépett át.

4 Minä varjelen minuni sinun huultes sanoissa, ihmisten töistä, murhaajan tiellä.

Emberek cselekvéseinél, ajkaid igéje által, őrizkedtem az erőszakosnak ösvényeitől;

5 Hallitse minun käyntöni poluillas, ettei minun askeleeni liukahtaisi.

követték lépteim nyomdokaidat, nem tántorogtak 1ábaim.

6 Minä huudan sinua, ettäs, Jumala, minua kuulisit: kallista korvas minun puoleeni, kuule minun puheeni.

Én szólítottalak, mert meghallgatsz engem, Isten, hajtsd füledet felém, halljad beszédemet.

7 Osoita ihmeellinen hyvyytes, sinä niiden vapahtaja, jotka sinuun uskaltavat, niitä vastaan, jotka sinun oikiaa kättäs vastaan ovat.

Csodálatosan míveld kegyeidet, te, a ki segíted azokat, kik támadók elől jobbodban keresnek menedéket.

8 Varjele minua niinkuin silmäterää: suojele minua siipeis varjon alla.

Őrizz meg engem, mint a szemnek fényét, szárnyaid árnyékában rejts el engem,

9 Jumalattomista, jotka minua hävittävät, vihollisistani, jotka minun sieluuni piirittävät.

a gonoszok elől, kik engem pusztítottak, ellenségeimtől, kik dühvel körülfognak engem.

10 Heidän lihavansa yhtä pitävät: he puhuvat suullansa ylpiästi.

Hájukban eltompultak, szájukkal gőgösen beszéltek.

11 Kuhunka me menemme, niin he meitä piirittävät: siihen he silmänsä tarkoittavat meitä kukistaaksensa maahan,

Lépteinkben mostan körülvettek minket, szemeiket irányozzák, hogy földre terítsenek.

12 Niinkuin jalopeura saalista himoitsee, niinkuin nuori jalopeura, joka luolasta väijyy.

Hasonló ő az oroszlánhoz, mely ragadozni vágyik, fiatal oroszlánhoz, mely rejtekben ül.

13 Nouse, Herra, ennätä hänen kasvonsa, ja polje häntä; vapahda minun sieluni miekallas jumalattomista,

Kelj föl, Örökkévaló, szállj vele szembe, görnyeszd le őt, szabadítsd ki lelkemet a. gonosztól kardoddal,

14 Sinun kädelläs ihmisistä, Herra, tämän maailman ihmisistä, joiden osa on tässä elämässä, ja joiden vatsan sinä täytät tavarallas: heidän lapsensa ravitaan, ja he jättävät tähteensä lapsukaisillensa.

emberektől kezeddel, oh Örökkévaló, a világ embereitől; részök van az életben, kincseddel megtöltöd a hasukat; jól laknak fiakkal és hagyják vagyonukat gyermekeiknek.

15 Mutta minä saan nähdä sinun kasvos vanhurskaudessa: minä ravitaan herättyäni sinun kuvas jälkeen.

Én- igazságban hadd látom színedet, hadd lakom jól ébredéskor alakoddal.