Psalmien 17
1 Davidin rukous. Kuule, Herra, oikeutta, havaitse minun huutoni, ota vaari minun rukouksestani, joka ei viekkaasta suusta lähde.
Hear the right, O LORD, attend to my cry, give ear to my prayer, that goes not out of feigned lips.
2 Puhu sinä minun asiassani, ja sinun silmäs katsokaan oikeutta.
Let my sentence come forth from your presence; let your eyes behold the things that are equal.
3 Sinä koettelet minun sydämeni, ja etsiskelet sitä yöllä, ja tutkit minua, ja et mitään löydä; minä olen aikonut, ettei minun suuni missäkään riko.
You have proved my heart; you have visited me in the night; you have tried me, and shall find nothing; I am purposed that my mouth shall not transgress.
4 Minä varjelen minuni sinun huultes sanoissa, ihmisten töistä, murhaajan tiellä.
Concerning the works of men, by the word of your lips I have kept me from the paths of the destroyer.
5 Hallitse minun käyntöni poluillas, ettei minun askeleeni liukahtaisi.
Hold up my goings in your paths, that my footsteps slip not.
6 Minä huudan sinua, ettäs, Jumala, minua kuulisit: kallista korvas minun puoleeni, kuule minun puheeni.
I have called on you, for you will hear me, O God: incline your ear to me, and hear my speech.
7 Osoita ihmeellinen hyvyytes, sinä niiden vapahtaja, jotka sinuun uskaltavat, niitä vastaan, jotka sinun oikiaa kättäs vastaan ovat.
Show your marvelous loving kindness, O you that save by your right hand them which put their trust in you from those that rise up against them.
8 Varjele minua niinkuin silmäterää: suojele minua siipeis varjon alla.
Keep me as the apple of the eye, hide me under the shadow of your wings,
9 Jumalattomista, jotka minua hävittävät, vihollisistani, jotka minun sieluuni piirittävät.
From the wicked that oppress me, from my deadly enemies, who compass me about.
10 Heidän lihavansa yhtä pitävät: he puhuvat suullansa ylpiästi.
They are enclosed in their own fat: with their mouth they speak proudly.
11 Kuhunka me menemme, niin he meitä piirittävät: siihen he silmänsä tarkoittavat meitä kukistaaksensa maahan,
They have now compassed us in our steps: they have set their eyes bowing down to the earth;
12 Niinkuin jalopeura saalista himoitsee, niinkuin nuori jalopeura, joka luolasta väijyy.
Like as a lion that is greedy of his prey, and as it were a young lion lurking in secret places.
13 Nouse, Herra, ennätä hänen kasvonsa, ja polje häntä; vapahda minun sieluni miekallas jumalattomista,
Arise, O LORD, disappoint him, cast him down: deliver my soul from the wicked, which is your sword:
14 Sinun kädelläs ihmisistä, Herra, tämän maailman ihmisistä, joiden osa on tässä elämässä, ja joiden vatsan sinä täytät tavarallas: heidän lapsensa ravitaan, ja he jättävät tähteensä lapsukaisillensa.
From men which are your hand, O LORD, from men of the world, which have their portion in this life, and whose belly you fill with your hid treasure: they are full of children, and leave the rest of their substance to their babes.
15 Mutta minä saan nähdä sinun kasvos vanhurskaudessa: minä ravitaan herättyäni sinun kuvas jälkeen.
As for me, I will behold your face in righteousness: I shall be satisfied, when I awake, with your likeness.
