Psalmien 139

1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Herra! sinä tutkit minua, ja tunnet minun.

Ein Psalm Davids, vorzusingen. HERR, du erforschest mich und kennest mich.

2 Joko minä istun eli nousen, niin sinä sen tiedät: sinä ymmärrät taampaa ajatukseni.

Ich sitze oder stehe auf, so weißest du es: du verstehest meine Gedanken von ferne.

3 Joko minä käyn eli makaan, niin sinä olet ympärilläni, ja näet kaikki tieni.

Ich gehe oder liege, so bist du um mich und siehest alle meine Wege.

4 Sillä katso, ei ole sanaakaan kieleni päällä, joita et sinä Herra kaikkia tiedä.

Denn siehe, es ist kein Wort auf meiner Zunge, das du, HERR, nicht alles wissest.

5 Sinä olet tehnyt jälkimäiseni ja ensimäiseni, ja pidät sinun kätes minun päälläni.

Du schaffest es, was ich vor oder hernach tue, und hältst deine Hand über mir.

6 Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen ja ylen korkia, etten minä voi sitä käsittää.

Solche Erkenntnis ist mir zu wunderlich und zu hoch; ich kann's nicht begreifen.

7 Kuhunka minä menen sinun hengestäs? ja kuhunka minä sinun kasvois edestä pakenen?

Wo soll ich hingehen vor deinem Geist und wo soll ich hinfliehen vor deinem Angesicht?

8 Jos minä astuisin ylös taivaaseen, niin sinä siellä olet: jos minä vuoteeni helvetissä rakentaisin, katso, sinä myös siellä olet. (Sheol h7585)

Führe ich gen Himmel, so bist du da. Bettete ich mir in die Hölle, siehe, so bist du auch da. (Sheol h7585)

9 Jos minä ottaisin aamuruskon siivet, ja asuisin meren äärissä,

Nähme ich Flügel der Morgenröte und bliebe am äußersten Meer,

10 Niin sinun kätes sielläkin minua johdattais, ja sinun oikia kätes pitäis minun.

so würde mich doch deine Hand daselbst führen und deine Rechte mich halten.

11 Jos minä sanoisin: pimeys kuitenkin peittää minun, niin on myös yö valkeus minun ympärilläni.

Spräche ich: Finsternis möge mich decken, so muß die Nacht auch Licht um mich sein;

12 Sillä ei pimeys sinun edessäs pimitä, ja yö valistaa niinkuin päivä; pimeys on niinkuin valkeus.

denn auch Finsternis nicht finster ist bei dir, und die Nacht leuchtet wie der Tag, Finsternis ist wie das Licht.

13 Sinun hallussas ovat minun munaskuuni: sinä peitit minun äitini kohdussa.

Denn du hast meine Nieren in deiner Gewalt, du warest über mir in Mutterleibe.

14 Minä kiitän sinua sen edestä, että minä niin aivan ihmeellisesti tehty olen: ihmeelliset ovat sinun tekos, ja sen minun sieluni kyllä tietää.

Ich danke dir darüber, daß ich wunderbarlich gemacht bin; wunderbarlich sind deine Werke, und das erkennet meine Seele wohl.

15 Ei minun luuni olleet sinulta salatut, kuin minä siinä salaisesti tehty olin, kuin minä maan sisällä niin taitavasti koottu olin.

Es war dir mein Gebein nicht verhohlen, da ich im Verborgenen gemacht ward, da ich gebildet ward unten in der Erde.

16 Sinun silmäs näkivät minun, kuin en vielä valmistettu ollut, ja kaikki päivät sinun kirjaas olivat kirjoitetut, jotka vielä oleman piti, joista ei yksikään silloin vielä tullut ollut.

Deine Augen sahen mich, da ich noch unbereitet war, und waren alle Tage auf dein Buch geschrieben, die noch werden sollten, und derselben keiner da war.

17 Mutta kuinka kalliit ovat minun edessäni, Jumala, sinun ajatukses? kuinka suuri on heidän lukunsa?

Aber wie köstlich sind vor mir, Gott, deine Gedanken! Wie ist ihrer so eine große Summa!

18 Jos minä heitä lukisin, niin ne olisivat usiammat kuin santa: kuin minä herään, olen minä vielä tykönäs.

Sollt ich sie zählen, so würde ihrer mehr sein denn des Sandes. Wenn ich aufwache, bin ich noch bei dir.

19 Jumala, jospa tappaisit jumalattomat, ja verikoirat minusta poikkeisivat.

Ach, Gott, daß du tötetest die Gottlosen, und die Blutgierigen von mir weichen müßten!

20 Sillä he puhuvat sinusta häpiällisesti, ja sinun vihollises turhaan lausuvat (sinun nimes).

Denn sie reden von dir lästerlich, und deine Feinde erheben sich ohne Ursache.

21 Herra, minä tosin vihaan niitä, jotka sinua vihaavat, ja minä närkästyn heistä, jotka karkaavat sinua vastaan.

Ich hasse ja, HERR, die dich hassen, und verdreußt mich auf sie, daß sie sich wider dich setzen.

22 Täydestä todesta minä heitä vihaan; sentähden ovat he minulle viholliset.

Ich hasse sie in rechtem Ernst; darum sind sie mir feind.

23 Tutki minua, Jumala, ja koettele sydämeni: kiusaa minua, ja ymmärrä, kuinka minä ajattelen.

Erforsche mich, Gott, und erfahre mein Herz; prüfe mich und erfahre, wie ich's meine;

24 Ja katsos, jos minä pahalla tiellä lienen, niin saata minua ijankaikkiselle tielle.

und siehe, ob ich auf bösem Wege bin, und leite mich auf ewigem Wege.