Psalmien 139

1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Herra! sinä tutkit minua, ja tunnet minun.

Au maître chantre. Cantique de David. Éternel, tu me pénètres et me connais.

2 Joko minä istun eli nousen, niin sinä sen tiedät: sinä ymmärrät taampaa ajatukseni.

Tu sais quand je m'assieds et quand je me lève, de loin tu découvres ma pensée.

3 Joko minä käyn eli makaan, niin sinä olet ympärilläni, ja näet kaikki tieni.

Tu me vois marcher et me reposer, et tu as connaissance de toutes mes voies.

4 Sillä katso, ei ole sanaakaan kieleni päällä, joita et sinä Herra kaikkia tiedä.

Car la parole n'est pas encore sur ma langue, que déjà, Éternel, tu la connais tout entière.

5 Sinä olet tehnyt jälkimäiseni ja ensimäiseni, ja pidät sinun kätes minun päälläni.

Tu m'enserres par devant et par derrière, et tu tiens ta main sur moi.

6 Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen ja ylen korkia, etten minä voi sitä käsittää.

Cette science est une merveille pour moi; elle est trop élevée, je ne puis la saisir.

7 Kuhunka minä menen sinun hengestäs? ja kuhunka minä sinun kasvois edestä pakenen?

Où irai-je loin de ton Esprit, et où fuirai-je loin de ta face?

8 Jos minä astuisin ylös taivaaseen, niin sinä siellä olet: jos minä vuoteeni helvetissä rakentaisin, katso, sinä myös siellä olet. (Sheol h7585)

Si je monte aux Cieux, tu y es; si je prends les Enfers pour ma couche, tu es là! (Sheol h7585)

9 Jos minä ottaisin aamuruskon siivet, ja asuisin meren äärissä,

Si, me soulevant sur les ailes de l'aurore, j'allais me loger au bout de la mer,

10 Niin sinun kätes sielläkin minua johdattais, ja sinun oikia kätes pitäis minun.

là aussi ta main me conduirait, et ta droite me saisirait.

11 Jos minä sanoisin: pimeys kuitenkin peittää minun, niin on myös yö valkeus minun ympärilläni.

Et si je dis: Qu'autour de moi il n'y ait que ténèbres et que la clarté qui m'entoure se change en nuit!

12 Sillä ei pimeys sinun edessäs pimitä, ja yö valistaa niinkuin päivä; pimeys on niinkuin valkeus.

les ténèbres mêmes ne seront pas sombres pour toi, et la nuit sera claire comme le jour, les ténèbres seront ce qu'est la lumière.

13 Sinun hallussas ovat minun munaskuuni: sinä peitit minun äitini kohdussa.

C'est toi en effet qui as formé mes reins, m'as tissé dans le sein maternel.

14 Minä kiitän sinua sen edestä, että minä niin aivan ihmeellisesti tehty olen: ihmeelliset ovat sinun tekos, ja sen minun sieluni kyllä tietää.

je te loue de la merveille de ma structure. Tes œuvres sont merveilleuses, et mon âme le reconnaît profondément.

15 Ei minun luuni olleet sinulta salatut, kuin minä siinä salaisesti tehty olin, kuin minä maan sisällä niin taitavasti koottu olin.

Mon corps n'était point caché à tes yeux, quand j'étais formé mystérieusement dans les entrailles de la terre, comme des fils qui s'entrelacent.

16 Sinun silmäs näkivät minun, kuin en vielä valmistettu ollut, ja kaikki päivät sinun kirjaas olivat kirjoitetut, jotka vielä oleman piti, joista ei yksikään silloin vielä tullut ollut.

Quand je n'étais qu'une matière informe, tes yeux me voyaient; et dans ton livre étaient marqués tous ensemble mes jours déjà déterminés, lorsque aucun d'eux n'existait.

17 Mutta kuinka kalliit ovat minun edessäni, Jumala, sinun ajatukses? kuinka suuri on heidän lukunsa?

Que tes pensées, ô Dieu, sont incompréhensibles pour moi! que la somme en est immense!

18 Jos minä heitä lukisin, niin ne olisivat usiammat kuin santa: kuin minä herään, olen minä vielä tykönäs.

Veux-je les compter, les grains de sable sont moins nombreux; je m'éveille, et je suis encore avec toi.

19 Jumala, jospa tappaisit jumalattomat, ja verikoirat minusta poikkeisivat.

O Dieu, puisses-tu faire mourir l'impie! Hommes de sang, éloignez-vous de moi!

20 Sillä he puhuvat sinusta häpiällisesti, ja sinun vihollises turhaan lausuvat (sinun nimes).

Eux, qui parlent de toi en commettant le crime, disent ton nom pour mentir, ce sont tes ennemis.

21 Herra, minä tosin vihaan niitä, jotka sinua vihaavat, ja minä närkästyn heistä, jotka karkaavat sinua vastaan.

Ne haïrais-je pas, Éternel, ceux qui te haïssent, et n'aurais-je pas de l'horreur pour tes adversaires?

22 Täydestä todesta minä heitä vihaan; sentähden ovat he minulle viholliset.

Je les hais d'une haine sans réserve; ils sont des ennemis pour moi!

23 Tutki minua, Jumala, ja koettele sydämeni: kiusaa minua, ja ymmärrä, kuinka minä ajattelen.

Sonde-moi, ô Dieu, et pénètre mon cœur; éprouve-moi, et connais mes pensées!

24 Ja katsos, jos minä pahalla tiellä lienen, niin saata minua ijankaikkiselle tielle.

Et vois si le chemin que je suis, est celui du crime, et conduis-moi sur la voie des anciens temps!