Psalmien 132

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Muista, Herra, Davidia, ja kaikkia hänen vaivojansa,

A Song of the Ascents. Remember, Jehovah, for David, all his afflictions.

2 Joka Herralle vannoi, ja lupasi lupauksen Jakobin väkevälle:

Who hath sworn to Jehovah. He hath vowed to the Mighty One of Jacob:

3 En mene huoneeni majaan, enkä vuoteeseeni pane maata;

'If I enter into the tent of my house, If I go up on the couch of my bed,

4 En anna silmäini unta saada, enkä silmälautaini torkkua,

If I give sleep to mine eyes, To mine eyelids — slumber,

5 Siihenasti kuin minä löydän sian Herralle, Jakobin väkevän asumiseksi.

Till I do find a place for Jehovah, Tabernacles for the Mighty One of Jacob.

6 Katso, me kuulimme hänestä Ephratassa: me olemme sen löytäneet metsän kedoilla.

'Lo, we have heard it in Ephratah, We have found it in the fields of the forest.

7 Me tahdomme hänen asuinsioihinsa mennä, ja kumartaa hänen jalkainsa astinlaudan edessä.

We come in to His tabernacles, We bow ourselves at His footstool.

8 Nouse, Herra, sinun lepoos, sinä ja sinun väkevyytes arkki.

Arise, O Jehovah, to Thy rest, Thou, and the ark of Thy strength,

9 Anna pappis pukea heitänsä vanhurskaudella ja sinun pyhäs riemuitkaan.

Thy priests do put on righteousness, And Thy pious ones cry aloud.

10 Älä käännä pois voideltus kasvoja, sinun palvelias Davidin tähden.

For the sake of David Thy servant, Turn not back the face of Thine anointed.

11 Herra on vannonut Davidille totisen valan, ja ei hän siitä vilpistele: sinun ruumiis hedelmästä minä istutan istuimelles.

Jehovah hath sworn truth to David, He turneth not back from it: Of the fruit of thy body, I set on the throne for thee.

12 Jos sinun lapses minun liittoni pitävät, ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin heidän lapsensa myös pitää sinun istuimellas istuman ijankaikkisesti.

If thy sons keep My covenant, And My testimonies that I teach them, Their sons also for ever and ever, Do sit on the throne for thee.

13 Sillä Herra on Zionin valinnut, ja tahtoo sitä asuinsiaksensa.

For Jehovah hath fixed on Zion, He hath desired [it] for a seat to Himself,

14 Tämä on minun leponi ijankaikkisesti: tässä minä tahdon asua; sillä se minulle kelpaa.

This [is] My rest for ever and ever, Here do I sit, for I have desired it.

15 Minä hyvästi siunaan hänen elatuksensa, ja hänen köyhillensä kyllä annan leipää.

Her provision I greatly bless, Her needy ones I satisfy [with] bread,

16 Hänen pappinsa minä puetan autuudella; ja hänen pyhänsä pitää ilolla riemuitseman.

And her priests I clothe [with] salvation, And her pious ones do sing aloud.

17 Siellä minä annan puhjeta Davidin sarven: minä valmistan kynttilän voidellulleni.

There I cause to spring up a horn for David, I have arranged a lamp for Mine anointed.

18 Hänen vihollisensa minä häpiällä puetan; mutta hänen päällänsä pitää hänen kruununsa kukoistaman.

His enemies I do clothe [with] shame, And upon him doth his crown flourish!