Psalmien 130

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Syvyydessä minä huudan sinua, Herra.

Cantique graduel. Du fond des abîmes je t'implore, Éternel!

2 Herra, kuule minun ääneni: vaarinottakaan korvas rukousteni äänestä.

Seigneur, entends ma voix! Que ton oreille soit attentive à ma prière!

3 Jos sinä, Herra, soimaat syntiä: Herra, kuka siis pysyy?

Si tu gardes la mémoire des transgressions, Éternel, Seigneur, qui est-ce qui subsistera?

4 Sillä sinun tykönäs on anteeksi antamus, että sinua peljättäisiin.

Mais non, le pardon est par devers toi, afin qu'on te craigne.

5 Minä odotan Herraa: sieluni odottaa, ja minä toivon hänen sanansa päälle.

J'espère dans l'Éternel, mon âme espère, et je compte sur sa promesse.

6 Sieluni vartioitsee Herraa huomenvartiosta toiseen huomenvartioon asti.

Mon âme attend l'Éternel, plus que la sentinelle n'attend le matin, que la sentinelle n'attend le matin.

7 Israel toivokaan Herran päälle; sillä Herralla on armo, ja runsas lunastus hänellä.

Israël, espère dans l'Éternel! car la miséricorde est par devers l'Éternel, et Il a par devers lui un trésor de rédemption.

8 Ja hän lunastaa Israelin kaikista synneistänsä.

Et Il rachètera Israël de toutes ses transgressions.