Psalmien 129

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;

Many a time have they afflicted me from my youth, may Israel now say:

2 He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.

Many a time have they afflicted me from my youth: yet they have not prevailed against me.

3 Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.

The plowers plowed on my back: they made long their furrows.

4 Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.

The LORD is righteous: he has cut asunder the cords of the wicked.

5 Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.

Let them all be confounded and turned back that hate Zion.

6 Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,

Let them be as the grass on the housetops, which wither before it grows up:

7 Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;

With which the mower fills not his hand; nor he that binds sheaves his bosom.

8 Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.

Neither do they which go by say, The blessing of the LORD be on you: we bless you in the name of the LORD.