Psalmien 103
1 Davidin Psalmi. Kiitä Herraa, sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä!
De David. Mon âme, bénis l'Éternel, et que tout ce qui est en moi, bénisse son saint nom!
2 Kiitä Herraa, sieluni, ja älä unohda, mitä hyvää hän minulle tehnyt on,
Mon âme, bénis l'Éternel, et n'oublie point tous ses bienfaits!
3 Joka sinulle kaikki syntis antaa anteeksi, ja parantaa kaikki rikokses;
Il pardonne toute ton iniquité; Il guérit toutes tes maladies;
4 Joka henkes päästää turmeluksesta, joka sinun kruunaa armolla ja laupiudella;
Il rachète ta vie du tombeau; Il te couronne de grâce et de miséricorde;
5 Joka suus täyttää hyvyydellä, että sinun nuoruutes uudistetaan niinkuin kotkan.
Il rassasie de biens la fleur de ton âge, et, comme l'aigle, Il te fait rajeunir.
6 Herra saattaa vanhurskauden ja tuomion kaikille, jotka vääryyttä kärsivät.
L'Éternel rend la justice, et Il fait droit à tous les opprimés.
7 Hän on tiensä Mosekselle tiettäväksi tehnyt, Israelin lapsille tekonsa.
Il découvrit ses voies à Moïse, et aux enfants d'Israël ses hauts faits.
8 Laupias ja armollinen on Herra, kärsiväinen ja aivan hyvä.
L'Éternel est miséricordieux et clément, lent à s'irriter, et riche en amour.
9 Ei hän aina riitele, eikä vihastu ijankaikkisesti.
Il n'est pas toujours accusateur, et son ressentiment n'est pas éternel.
10 Ei hän synteimme perästä tee meille, eikä kosta meille pahain tekoimme jälkeen.
Il ne nous traita point suivant nos péchés, et ne nous paya point le salaire de nos crimes;
11 Sillä niin korkia kuin taivas on maasta, antaa hän armonsa lisääntyä niille, jotka häntä pelkäävät.
car autant le Ciel s'élève au-dessus de la terre, autant sa grâce fut immense pour ceux qui le craignent.
12 Niin kaukana kuin itä on lännestä, siirsi hän meistä pahat tekomme.
Autant le Levant est éloigné du Couchant, autant Il a mis nos iniquités à distance de nous.
13 Niinkuin isä armahtaa lapsia, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä;
Comme un père a compassion de ses enfants, ainsi l'Éternel eut compassion de ceux qui le craignent.
14 Sillä hän tietää, minkäkaltainen teko me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.
Car Il connaît notre origine, Il se rappelle que nous sommes poudre.
15 Ihminen on eläissänsä niinkuin ruoho: hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla:
L'homme!… ses jours sont comme l'herbe; il fleurit comme une fleur des champs;
16 Kuin tuuli käy sen päällitse, niin ei hän enään kestä, eikä hänen siansa tunne häntä ensinkään.
qu'un vent passe sur elle, c'en est fait, et son sol même ne la reconnaît plus.
17 Mutta Herran armo pysyy ijankaikkisesta ijankaikkiseen, hänen pelkääväistensä päälle, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsiin,
La grâce de l'Éternel de l'éternité à l'éternité demeure sur ceux qui le craignent, et sa justice, sur les enfants de leurs enfants,
18 Niille, jotka hänen liittonsa pitävät, ja muistavat hänen käskyjänsä, tehdäksensä niitä.
sur ceux qui gardent son alliance, et se rappellent ses commandements, pour les accomplir.
19 Herra on valmistanut istuimensa taivaassa, ja hänen valtakuntansa hallitsee kaikkia.
L'Éternel a établi son trône dans les Cieux, et son empire domine toutes choses.
20 Kiittäkäät Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä toimitatte, että hänen sanansa ääni kuultaisiin.
Bénissez l'Éternel, vous ses anges, héros puissants, qui exécutez sa parole, dociles à la voix de sa parole!
21 Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palveliansa, jotka teette hänen tahtonsa.
Bénissez l'Éternel, vous toutes ses armées, vous ses ministres, qui faites sa volonté!
22 Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen työnsä, kaikissa hänen valtansa paikoissa: kiitä, sieluni, Herraa.
Bénissez l'Éternel, vous toutes ses œuvres, dans tous les lieux de sa souveraineté! Mon âme, bénis l'Éternel!
