Psalmien 102
1 Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!
The preier of a pore man, whanne he was angwishid, and schedde out his speche bifore the Lord. Lord, here thou my preier; and my crie come to thee.
2 Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.
Turne not awei thi face fro me; in what euere dai Y am troblid, bowe doun thin eere to me. In what euere day Y schal inwardli clepe thee; here thou me swiftli.
3 Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.
For my daies han failid as smoke; and my boonus han dried vp as critouns.
4 Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.
I am smytun as hei, and myn herte dried vp; for Y haue foryete to eete my breed.
5 Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.
Of the vois of my weilyng; my boon cleuede to my fleische.
6 Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.
I am maad lijk a pellican of wildirnesse; Y am maad as a niyt crowe in an hous.
7 Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.
I wakide; and Y am maad as a solitarie sparowe in the roof.
8 Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.
Al dai myn enemyes dispisiden me; and thei that preisiden me sworen ayens me.
9 Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,
For Y eet aschis as breed; and Y meddlide my drinke with weping.
10 Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.
Fro the face of the ire of thin indignacioun; for thou reisinge me hast hurtlid me doun.
11 Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.
Mi daies boweden awei as a schadewe; and Y wexede drie as hei.
12 Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.
But, Lord, thou dwellist with outen ende; and thi memorial in generacioun and in to generacioun.
13 Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.
Lord, thou risinge vp schalt haue merci on Sion; for the tyme `to haue merci therof cometh, for the tyme cometh.
14 Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,
For the stones therof plesiden thi seruauntis; and thei schulen haue merci on the lond therof.
15 Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.
And, Lord, hethen men schulen drede thi name; and alle kingis of erthe schulen drede thi glori.
16 Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.
For the Lord hath bildid Sion; and he schal be seen in his glorie.
17 Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.
He bihelde on the preier of meke men; and he dispiside not the preier of hem.
18 Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.
Be these thingis writun in an othere generacioun; and the puple that schal be maad schal preise the Lord.
19 Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,
For he bihelde fro his hiye hooli place; the Lord lokide fro heuene in to erthe.
20 Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;
For to here the weilingis of feterid men; and for to vnbynde the sones of slayn men.
21 Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,
That thei telle in Sion the name of the Lord; and his preising in Jerusalem.
22 Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.
In gaderinge togidere puplis in to oon; and kingis, that thei serue the Lord.
23 Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.
It answeride to hym in the weie of his vertu; Telle thou to me the fewnesse of my daies.
24 Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.
Ayenclepe thou not me in the myddil of my daies; thi yeris ben in generacioun and in to generacioun.
25 Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.
Lord, thou foundidist the erthe in the bigynnyng; and heuenes ben the werkis of thin hondis.
26 Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.
Tho schulen perische, but thou dwellist perfitli; and alle schulen wexe eelde as a clooth. And thou schalt chaunge hem as an hiling, and tho schulen be chaungid;
27 Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.
but thou art the same thi silf, and thi yeeris schulen not faile.
28 Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.
The sones of thi seruauntis schulen dwelle; and the seed of hem schal be dressid in to the world.
