Psalmien 102
1 Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!
A prayer of the afflicted when he is faint and pours out his lament before Yahweh. Hear my prayer, Yahweh; hear my cry to you.
2 Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.
Do not hide your face from me in my time of trouble. Listen to me. When I call out to you, answer me quickly.
3 Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.
For my days pass away like smoke, and my bones burn like fire.
4 Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.
My heart is crushed, and I am like grass that has withered. I forget to eat any food.
5 Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.
With my continual groaning, I have become very thin.
6 Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.
I am like a pelican of the wilderness; I have become like an owl in the ruins.
7 Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.
I lie awake like a solitary bird, alone on the housetop.
8 Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.
My enemies taunt me all day long; those who mock me use my name in curses.
9 Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,
I eat ashes like bread and mix my drink with tears.
10 Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.
Because of your raging anger, you have lifted me up to throw me down.
11 Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.
My days are like a shadow that fades, and I have withered like grass.
12 Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.
But you, Yahweh, live forever, and your fame is for all generations.
13 Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.
You will rise up and have mercy on Zion. Now is the time to have mercy upon her; the appointed time has come.
14 Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,
For your servants hold her stones dear and feel compassion for the dust of her ruins.
15 Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.
The nations will respect your name, Yahweh, and all the kings of the earth will honor your glory.
16 Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.
Yahweh will rebuild Zion and will appear in his glory.
17 Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.
At that time, he will respond to the prayer of the destitute; he will not reject their prayer.
18 Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.
This will be written for future generations, and a people not yet born will praise Yahweh.
19 Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,
For he has looked down from the holy heights; from heaven Yahweh has viewed the earth,
20 Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;
to hear the groaning of the prisoners, to release those who were condemned to death.
21 Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,
Then men will proclaim the name of Yahweh in Zion and his praise in Jerusalem
22 Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.
when the peoples and kingdoms gather together to serve Yahweh.
23 Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.
He has taken away my strength in the middle of life. He has shortened my days.
24 Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.
I said, “My God, do not take me away in the middle of life; you are here throughout all generations.
25 Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.
In ancient times you set the earth in place; the heavens are the work of your hands.
26 Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.
They will perish, but you will remain; they will all grow old like a garment; like clothing, you will remove them, and they will disappear.
27 Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.
But you are the same, and your years will have no end.
28 Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.
The children of your servants will live on, and their descendants will live in your presence.”
