Psalmien 102
1 Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!
A Prayer for the Poor; when he is deeply afflicted, and pours out his supplication before the Lord. Hear my prayer, O Lord, and let my cry come to you.
2 Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.
Turn not away your face from me: in the day [when] I am afflicted, incline your ear to me: in the day [when] I shall call upon you, speedily hear me.
3 Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.
For my days have vanished like smoke, and my bones have been parched like a stick.
4 Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.
I am blighted like grass, and my heart is dried up; for I have forgotten to eat my bread.
5 Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.
By reason of the voice of my groaning, my bone has cleaved to my flesh.
6 Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.
I have become like a pelican of the wilderness;
7 Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.
I have become like an owl in a ruined house. I have watched, and am become as a sparrow dwelling alone on a roof.
8 Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.
All the day long mine enemies have reproached me; and they that praised me have sworn against me.
9 Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,
For I have eaten ashes as it were bread, and mingled my drink with weeping;
10 Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.
because of your anger and your wrath: for you have lifted me up, and dashed me down.
11 Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.
My days have declined like a shadow; and I am withered like grass.
12 Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.
But you, Lord, endure for ever, and your memorial to generation and generation.
13 Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.
You shall arise, and have mercy upon Sion: for [it is] time to have mercy upon her, for the set time is come.
14 Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,
For your servants have taken pleasure in her stones, and they shall pity her dust.
15 Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.
So the nations shall fear your name, O Lord, and all kings your glory.
16 Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.
For the Lord shall build up Sion, and shall appear in his glory.
17 Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.
He has had regard to the prayer of the lowly, and has not despised their petition.
18 Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.
Let this be written for another generation; and the people that shall be created shall praise the Lord.
19 Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,
For he has looked out from the height of his sanctuary; the Lord looked upon the earth from heaven;
20 Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;
to hear the groaning of the fettered ones, to loosen the sons of the slain;
21 Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,
to proclaim the name of the Lord in Sion, and his praise in Jerusalem;
22 Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.
when the people are gathered together, and the kings, to serve the Lord.
23 Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.
He answered him in the way of his strength: tell me the fewness of my days.
24 Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.
Take me not away in the midst of my days: your years [are] through all generations.
25 Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.
In the beginning you, O Lord, did lay the foundation of the earth; and the heavens are the works of your hands.
26 Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.
They shall perish, but you remain: and [they all] shall wax old as a garment; and as a vesture shall you fold them, and they shall be changed.
27 Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.
But you are the same, and your years shall not fail.
28 Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.
The children of your servants shall dwell [securely], and their seed shall prosper for ever.
