Psalmien 10

1 Miksis Herra niin kaukana seisot, ja tuskan ajalla sinus peität?

Éternel, pourquoi te tiens-tu à l'écart, te caches-tu dans des temps de détresse?

2 Ylpeydessänsä jumalatoin vainoo köyhää: käsitettäköön he heidän juonissansa, joita he ajattelevat.

Le malheureux pâtit de l'orgueil des impies, il se prend dans les trames qu'ils ourdissent,

3 Sillä jumalatoin itse kerskaa omaa mielivaltaansa: ahne siunailee itsiänsä, ja vihoittaa Herran.

Car l'impie fait gloire de sa convoitise, et le ravisseur maudit, méprise l'Éternel.

4 Jumalatoin on koria ja vihainen, ettei hän ketään tottele: ei hän Jumalaa olevankaan luule.

L'impie présomptueux est sans inquiétude: « Il n'y a point de Dieu! » voilà toutes ses pensées.

5 Hänen tiensä menestyvät joka aika, sinun tuomios on kaukana hänestä: hän ylpeilee kaikkein vihollistensa edessä.

Le succès est sur sa route en tout temps; il n'élève point ses regards jusques à tes jugements; sur ses ennemis il souffle avec dédain.

6 Sillä hän puhuu sydämessänsä: en minä ikänä kukisteta, ei sukukunnasta sukukuntaan hätää ole.

Il dit en son cœur: « Je suis inébranlable, d'âge en âge à l'abri des revers. »

7 Jonka suu on täynnä kirouksia, kavaluutta ja viettelystä, hänen kielensä saattaa vaivan ja työn.

Sa bouche est pleine de parjure, de fraude et de malice, et sa langue recèle la violence et la ruine.

8 Hän istuu ja väijyy kartanoissa, murhataksensa salaa viatointa; hänen silmänsä palaa köyhän puoleen.

Posté en embuscade près des hameaux, en guet-apens il tue les innocents, et dans l'ombre son œil épie le malheureux.

9 Hän väijyy salaa niinkuin jalopeura luolassansa, hän väijyy raadollista käsittääksensä, ja hän käsittää hänen, kuin hän tempaa sen verkkoihinsa.

Il guette de sa retraite, comme le lion de son repaire, il guette pour saisir le malheureux; il saisit le malheureux, le tirant dans son filet.

10 Hän paiskaa ja polkee alas, ja sysää köyhän väkivallalla maahan.

Il se tapit, il se baisse, et entre ses griffes tombe le malheureux.

11 Hän sanoo sydämessänsä: Jumala on hänen unhottanut, ja verhonnut kasvonsa, ei hän ikänä näe.

Il dit en son cœur: « Dieu oublie! Il voile sa face, et ne regarde jamais! »

12 Nouse, Herra! Jumala, ylennä kätes ja älä köyhää unohda.

Debout! Éternel! ô Dieu, lève ta main! N'oublie pas les malheureux!

13 Miksi jumalatoin pilkkaa Jumalaa ja sanoo sydämessänsä: et sinä sitä tottele?

Pourquoi l'impie a-t-il pour Dieu ce mépris, dit-il en son cœur: « Tu ne recherches pas »?

14 Katso siis; sillä sinä näet tuskat ja surut, se on sinun käsissäs: sinuun köyhä itsensä luottaa, ja sinä olet orpolasten holhoja.

Tu as vu! car tu as l'œil sur la douleur et la peine, et tu l'inscris sur ta main; le malheureux s'en remet à toi; pour l'orphelin tu fus toujours un aide.

15 Särje jumalattoman käsivarsi, ja etsi pahan jumalattomuutta, niin ettei sitä enää löydettäisi.

Brise le bras de l'impie, et du méchant recherche le crime, afin que tu ne le retrouves plus!

16 Herra on kuningas aina ja ijankaikkisesti: pakanain pitää häviämän hänen maastansa.

Le Seigneur est un Roi permanent, éternel; de son pays les nations sont exterminées.

17 Köyhäin halauksen sinä, Herra, kuulet: heidän sydämensä sinä vahvistat, että sinun korvas siitä ottaa vaarin;

Éternel, tu entends les vœux des misérables, tu fortifies leur cœur, tu inclines ton oreille,

18 Ettäs oikeuden saatat orvoille ja köyhille, ettei ihminen enää ylpeile heitä vastaan maan päällä.

tu fais droit à l'orphelin et au pauvre, afin que de la terre désormais l'homme ne te brave plus.